Yliopiston johtamisjärjestelmästä käytiin koko yliopistoyhteisön yhteinen keskustelutilaisuus perjantaina 26.6., jossa meidän opiskelijoiden puheenvuoron piti Tampereen ylioppilaskunnan puheenjohtaja Annika Nevanpää. Tapahtuma järjestettiin Tampereen yliopiston hallituksen kutsusta.
Lue lisää yliopiston intratiedotteesta. Myöhemmin tapaamisen tallenne lisätään yliopiston intraan.
TREYn hallituksen puheenjohtajan Annika Nevanpään puheenvuoro tilaisuudessa:
Hyvä hallitus, rehtori ja muut yhteisömme jäsenet
Kaksi ja puoli vuotta sitten satoja ihmisiä marssi ulos yliopistolta. Adresseja ja kannanottoja oli sinkoillut jo vuosia, mutta siirtymäkauden hallituksen tekemä johtosääntöluonnos katkaisi kamelin selän ihmisten pelätessä yliopiston itsehallinnon puolesta. Johtosääntöluonnos tuli kommenteille muutamaksi hassuksi päiväksi ja se sisälsi valtavan määrän merkittäviä muutoksia verrattuna siihen, mihin kummassakaan yliopistossa oltiin totuttu.
Nämä kirjaukset ja mennyt prosessi on jäänyt tulehtuneeksi haavaksi meidän uuden korkeakoulun jalkaan. Se kipuilee edelleen ja tulee kipuilemaan vielä pitkään, jos sitä ei hoideta.
Uusi yliopisto on ottanut isoja harppauksia eteenpäin ja moni uusi tuntuu jo tutulta. Tästä huolimatta me ollaan nyt kokoonnuttu yhteen puhumaan siitä haavasta, joka ei ota parantuakseen. Me ei voida jättää sitä huomiotta ja toivoa, että aika sen parantaisi. Ei se paranna. Meillä on täällä Tampereella yhteisöstään välittävää porukkaa, joka haluaa ja osaa korjata yhdessä sen haavan. Siksi me opiskelijat vaadimmekin huolellista ja osallistavaa prosessia johtosäännön päivittämiseksi, jossa tällä kertaa tulee olla riittävät kuulemisajat ja ennakoivaa tiedotusta.
Me tässä korkeakouluyhteisössä olemme samanarvoisia. Siksi näin opiskelijana tahtoisin kysyä, miksi minun lisäkseni konsistorissa istuu vain neljä muuta opiskelijaa, kun professoreiden ääniä on kahdeksan ja puheenjohtaja tuo heille yhdeksännen? Miten perustelemme tasakolmikannan puuttumisen myös konsistorin valmistelevissa neuvostoissa? Meillä opiskelijoilla on yhtä vahva halu tehdä tästä yliopistosta paras mahdollinen. Me olemme suurin joukko tässä yhteisössä, vaikka meillä pienin valta onkin.
Meillä ei kuitenkaan ole kaikista pienin sana tässä yhteisössä. Pienin sana tässä yhteisössä on niillä, joilta osallistuminen ei onnistu suomeksi. Se argumentti, että virallisesti hallintokielemme on lain mukaan suomi, ei estä millään asteella aitoa kaksikielisyyttä. Kiitos tiedeneuvoston toimijoille siitä, että teiltä kaksikielisyys luonnistuu. Jos tänään on kuulolla joku, jolla on valtaa ihan pieneenkin työryhmään, suosittelen miettimään miten saisit lähiyhteisöstäsi oikeasti kaikki äänet kuuluviin. Tällä hetkellä kategorisesti suljemme valtavan prosenttimäärän ihmisiä ulos yhteisömme päätöksenteosta heidän kielitaidon perusteella.
Tämä keskustelutilaisuus tituleerattiin johtamisjärjestelmäkeskusteluna. Toimiessani ainejärjestöni koulutuspoliittisena vastaavana muutama vuosi sitten en koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa minulle oltaisiin sanottu jonkin tiedekuntamme ryhmän olevan sellainen, ettei opiskelijoilla ole sinne asiaa. Tiedekuntien johtoryhmät ovat nykyään sellaisia. Yhteisömme eri osat etääntyvät tällä hetkellä toisistaan. Läheisyysperiaate ei ole oikotie onneen, mutta jos johtamisjärjestelmää halutaan punnita, haluan nostaa sen päällimmäisenä. Opiskelijoiden tulee pystyä tekemään päätöksiä opiskelijoiden asioista.
Hallintotieteilijänä haluan kuitenkin lopuksi todeta, että dokumentit johtavat maailmaa. Siksi keskustelua johtamisjärjestelmistä ei voida käydä ilman keskustelua johtosäännöstä. Meidän edessä ei ole nyt fuusiota, jonka vuoksi meillä olisi valtava kiire paukuttaa asioita läpi. Nyt, jos koskaan, on täydellinen aika lähteä uutena yliopistona päivittämään meidän tärkeintä dokumenttia, jonka jokin väliaikainen toimija meille on luonut.
Kiitos.