Tänään vietetään maailman mielenterveyspäivää. Mielenterveyskysymyksiä ei voi sivuuttaa, vaan ne ovat osa jokaisen arkea jollakin tavalla. Mielenterveyden edistäminen ja mielenterveyden ongelmien ehkäisy ja niihin puuttuminen on tärkeää, sillä mielenterveyskysymyksillä on valtava yhteiskunnallinen merkitys.

Mielenterveyssyyt ovat keskeisin opiskelukykyä heikentävä tekijä. YTHS:n tekemässä Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksessa käy ilmi, että psyykkisiä ongelmia kokee tai oli kokenut noin 30 prosenttia vastaajista. Luku on huolestuttavan suuri. Vielä hälyttävämpää on mielenterveyden häiriön takia opiskeluiden tai työelämän kelkasta tippuvien tilanne; työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä nuorista aikuisista vain viidesosa palaa pysyvästi työmarkkinoille.

Kansallinen mielenterveysstrategia antaa suuntaviivat mielenterveyspolitiikan linjoille tulevalle vuosikymmenelle. Strategiaa varten korvamerkityt resurssit ovat tärkeä avaus, mutta varoja mielenterveyden edistämiseen on syytä osoittaa selkeämmin myös budjetin muista osioista. Mielenterveyspalvelujen pitää olla osa perusterveydenhuoltoa, mutta ne jäävät helposti muiden terveyspalveluiden jalkoihin, mikäli niitä varten ei ole erikseen kohdennettu varoja.

Mielenterveyden edistäminen ja jo syntyneisiin ongelmiin puuttuminen on arvona tärkeä itsessään, mutta se on myös taloudellisesti kannattavaa, sillä mielenterveyden ongelmat aiheuttavat valtavia kustannuksia yhteiskunnalle. OECD:n mukaan mielenterveyden heikentyminen maksaa Suomelle kokonaisuudessaan 11 miljardia euroa vuosittain. Hoitoon ja apuun on kohdennettava lisäresursseja, mutta nekään eivät riitä, jos palvelujen tarve kasvaa nykytahtia. On myös ennaltaehkäistävä mielenterveyden ongelmia muun muassa lisäämällä tietoisuutta laajemmin yhteiskunnassa. Nopeat, joustavat palvelut ja asenneilmapiirin muutos vaativat resursseja, mutta huomattavasti vähemmän kuin kasautuvat ongelmat.

Nuoruuden ja aikuisuuden taitekohdassa yksilöön kohdistuu valtavasti paineita, ja tämän lisäksi isot rakenteelliset muutokset vaikuttavat suoraan arkielämään. Korkeakoulu- ja toimeentulopoliittisia ratkaisuja tehdessä onkin tärkeää huomioida niiden vaikutukset myös mielenterveyteen. Opiskeluaikana hyvinvoiva nuori on tulevaisuudessa hyvinvoiva työntekijä, mutta viime vuosien koulutusleikkausten vaikutukset näkyvät korkeakoulujen heikentyneissä ohjaus- ja tukipalveluissa sekä opetuksessa. Myös korkeakoulujen opetushenkilökunnan hyvinvointitilanne heijastuu opiskelijoiden oppimisessa. Yhtälailla kiristyneet valmistumisen tavoiteajat ja toimeentulo-ongelmien kanssa painiminen luovat painetta hyvinvoivalle mielelle. Ongelmien kasautuessa syntyy tilanne, jossa liian suuri osa opiskelijoista tippuu työelämästä ja yhteiskunnasta kestämätöntä tahtia.

Korkeakoulujen on otettava opiskelijoidensa jaksaminen ja hyvinvointi vakavasti. Oppilaitosten on mietittävä, miten vähennetään opiskeluaikana iskeviä kuormituspiikkejä. Korkeakoulujen tulee järjestää opiskelijoilleen riittävät ohjaus- ja tukipalvelut, ja sitä varten on luotava valtakunnalliset suositukset. Erityisen tärkeää on riittävä opintopsykologien määrä.

Ylioppilasliike otti kantaa saavutettavampien mielenterveyspalvelujen puolesta vaalikeväänä, ja lisäksi kansalaisaloite Terapiatakuusta nosti asiaa keskusteluun. SYL:llä on vahva rooli opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisessä, joten sen on näytettävä esimerkkiä, jotta ihmisten henkistä hyvinvointia arvostetaan yhtä paljon kuin fyysistä. Vaikuttamistyötä mielenterveyspalveluiden puolesta on jatkettava, jotta nopeat, saavutettavat mielenterveyspalvelut eivät jää budjettikeskustelussa ja valmistelussa jalkoihin.