On yleisesti tunnettu fakta, että Suomessa nuoret erottautuvat vanhemmista ikäluokista erityisen myönteisellä suhtautumisella Euroopan unioniin. Nuoret ovat syntyneet EU-Suomeen ja ovat kasvaneet jäsenyyden tuomien hyötyjen keskellä, mikä on korostanut jäsenyyden hyviä puolia. Tästä huolimatta nuoret erottautuvat vanhemmista ikäluokista myös matalammalla äänestysaktiivisuudella – vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa vain 23,3 prosenttia 20-24-vuotiaista suomalaisista käytti äänioikeuttaan. Äänestystulos laahasi perässä myös eurooppalaista keskiarvoa, jopa melkein kaksinkertaisesti. Mistä nuorten heikko osallistuminen johtuu?
Kotimaisessa uutisoinnissa Euroopan unionista rakennetaan kaksinaista kuvaa. Toisaalta EU:n “pääkaupunki” Bryssel esitetään paikkana, johon ministerit lennätetään kriisien hetkellä suuriin kokouksiin tekemään suuria päätöksiä. Samalla EU:n päätöksistä uutisoidaan pikkutarkkoina, byrokraattisina päätöksinä, joilla säännellään käyriä kurkkuja ja kielletään milloin mitäkin. Unionia myös usein kritisoidaan sen päätöksenteon kompleksisuudesta ja etäisyydestä suhteessa kansalaisiin. On totta, että EU:n päätöksenteko on paikoitellen monimutkaista ja siten haastavaa seurata. Vaikuttaako siis nuorten äänestämisaktiivisuuteen se, että EU:n pääosin myönteiset vaikutukset ja päätökset jäävät herkästi negatiivisen uutisoinnin varjoon?
Euroopan unioni kuitenkin antaa lukuisia syitä äänestää ja vaikuttaa sen toimintaan. Vapaa liikkuvuus hyödyttää ennen kaikkea nuoria, joille Schengen-alue mahdollistaa muun muassa interrail-matkustamisen, mutta myös sujuvamman liikkuvuuden jäsenmaiden yli työpaikkoihin ja oppilaitoksiin. Näin ollen Euroopan sisämarkkinat ovat myös suuret työmarkkinat. Moni vaihto-opiskelija on havahtunut eurooppalaisen Erasmus+-opiskelijavaihto-ohjelman tuomiin hyötyihin, sillä se tekee ulkomailla opiskelusta paitsi sujuvampaa myös taloudellisesti opiskelijaystävällistä. Hyvänä vertailukohtana voi pitää vaikkapa yhdysvaltalaisten tai britannialaisten yliopistojen lukukausimaksuja kansainvälisille opiskelijoille. Tutkintoja lisäksi tunnustetaan yhä enenevässä määrin koko Euroopan mittakaavassa, mikä mahdollistaa myös suomalaisille opiskelijoille laajemmat ja vapaammat työmarkkinat.
Toisaalta nuorten tukeminen EU-tasolla ei rajoitu vain opinto- tai työtilaisuuksiin, vaan rahoitusta tarjotaan myös niin järjestötoimintaan kuin erilaisiin nuorten hyvinvointia tukeviin hankkeisiin. Euroopan unioni takaa nuorille eri tapoja osallistua päätöksentekoon niin paikallisella kuin unionin tasolla. Yksi matalan kynnyksen tapa vaikuttaa on tietenkin EU-kansalaisena käyttää äänioikeuttaan Euroopan parlamenttivaaleissa.
Tosiasiahan on kuitenkin lopulta se, että Euroopan unionissa tullaan tekemään päätöksiä riippumatta siitä, ovatko nuoret EU-kansalaiset äänestäneet. Kuten olemme voineet läheltä kotimaisesta politiikasta myös tänä keväänä seurata, nuorten ja opiskelijoiden etu voi jäädä helposti huomioimatta ja tippua tärkeysjärjestyksestä. Ilman äänestämistä ja vaikuttamista nuorten ääni ei yksinkertaisesti kuulu, ja meille tärkeistä asioista, kuten nuorille suunnatusta rahoituksesta tai vaikkapa ilmastonmuutoksen hillinnän keinoista, päättävätkin jotkut muut, mahdollisesti aivan toisenlaiset intressit omaavat ihmiset. Kun toteaa, että viime kädessä juuri me nuoret olemme ne, jotka joutuvat tulevaisuudessa elämään näiden päätösten aiheuttamien seurausten kanssa, ei tällainen ratkaisu kuulosta kovin järkevältä tai kestävältä. Jotta siis Eurooppa ja EU kehittyisivät oikeaan, nuorten muotoilemaan suuntaan, on meidän jokaisen löydettävä kesäkuussa itsemme äänestyspaikoissa äänestyslipuke kädessä!
Kirjoittajat: Tampereen Eurooppanuoret ry
Puheenjohtaja Anni Hongisto
Varapuheenjohtaja ja EU-asiavastaava Santeri Anttila