Rakkaat teekkarit ja yliopiston henkilökunta. Minulla on ollut suunnaton ilo ja suoranainen etuoikeus saada työskennellä teidän kanssanne 29 aivan liian nopeasti ohi kiitänyttä ihanaa vuotta.
Aloitin työni ylioppilaskunnassa 12.09.1990 ja aivan näihin päiviin asti olen saanut toimia yo-kunnan toimistosihteerinä. Noiden vuosien aikana minulle rakkaaksi muodostunut Tampereen teekkariyhteisö ja sen ylioppilaskuntaan liittyvä työni Hervannassa on antanut minulle monin tavoin suunnatonta tyydytystä. Ensinnäkin olen saanut työskennellä nuorekkaassa ja dynaamisessa ympäristössä. Olen saanut olla mukana yo-kunnan toiminnassa ja sen kehittämisessä aina omana itsenäni. Te ihanat teekkarit ja muu talon väki olette rikastuttaneet elämääni niin lukemattomin ja ikimuistoisin hetkin, että ette varmaan arvaakaan. Tulen säilyttämään arvokkaana muistona sydämessäni kaikki niin ilot kuin surutkin, jotka olen kanssanne saanut kokea palvelutiskillä, yo-cafeessa, teekkarisaunalla, akateemisissa juhlissa ja tietysti Wappuisin kosken rannassa. Te kaikki ja viettämäni vuoteni yo-kunnassa olette rikastuttaneet elämääni suunnattomasti. Kiitos tästä.
Kaiken tämän ja paljon paljon muuta voisin kertoa jos vain aika riittäisi. Nyt on kuitenkin tullut aika, jolloinka joudun tiivistämään nuo kaikki aikoinani teiltä saamani onnen ja nyttemmin haikeuteni kyyneleet sanalliseen muotoon. Te olette aina osanneet ottaa minut epäröimättä joukkoonne kuin kenet tahansa kadun teekkarin. Yleensäkin on ollut ilo seurata miten hienosti opiskelijat pitävät yhtä, ja kaikki ovat tervetulleita mukaan toimintaan. Teekkareiden yhteishenki on hieno ja ainutlaatuinen esimerkki miten toisista pidetään huolta, ja yhdessä saavutetaan hienoja asioita. Te esimerkiksi olette aina osanneet kiittää minua hyvin tehdystä työstä ja samoin osanneet kannustaa, kun joku asia on mennyt mönkään. Se kuulkaas lämmittää sisältäpäin kun saa inhimillistä vastakaikua työyhteisössään ja saa kokea olevansa arvostettu akateemisen joukkueen jäsen. Näinä vuosina on ollut mukava lähteä töihin jokaisena päivänä, koskaan ei ole tullut tunnetta, että ”voi ei taas on maanantai”, päinvastoin olen ajatellut, että mitähän mukavaa ensi viikolla tulee eteen. Te olette saaneet kaikin tavoin minut tuntemaan itseni aidoksi Tampereen teekkariksi – kuin yksi teistä, harvojen etuoikeutettujen joukossa. Ystäviä, sellaisina minä teitä kaikkia ajattelen, on syntynyt lukematon määrä näiden 29 vuoden aikana.
Alusta alkaen olen viihtynyt todella hyvin iloisessa seurassanne. Minuahan te olette aina pitäneet kuin kukkaa kämmenellä, ja ottaneet mukaan tekemisiinne ja juhliinne. Perheeni onkin todennut, että siinä missä muut käyvät töissä, Paula käy pitämässä hauskaa.
Kun oikein pohdin sitä, mikä saa minut aina niin hyvälle tuulelle teidän seurassa, sen täytyy olla tämä; Tuossa teekkariuden ytimessä on aidosti jotain kirkkaasta ikuisesta nuoruudesta säkenöivää alkukantaista voimaa; joustavuutta, vieterimäistä sykkivää energiaa, suoruutta, pelottomuutta, hyväntahtoista kujemieltä, uteliaisuutta, luottamusta, hurjasti palavaa intoa ja lähimmäisen rakkautta. Ja mikä parasta, tuo kaikki on kulovalkean tavoin tarttuvaa. Niinpä, sallikaa minulle, että kun kerran olette nuo säkenet minuun sytyttäneet, että otan osan sykkivästä ytimestä mukaani eläkevuosien varalle. Pidetään huolta, että tämä yhteisen hyvän energianlähde pysyy jatkossakin puhtaana, uusiutuvana ja jakamiskelpoisena sukupolvelta toiselle.
P.S. Kun kypsyttelin ajatusta eläkkeelle siirtymisestä, näin yliopistojen yhdistymisen myötä, oli alussa todella vaikea ajatus jättää ihana yhteisömme. Mutta sitten ymmärsin, että enhän minä mihinkään katoa, vaan edelleen minulla on mahdollisuus ottaa osaa iloisiin tapahtumiinne ja juhliinne.
Jätän teidät kaikki hyvillä mielin tilalleni valitun ihanan Helkyn huomaan. Hän onkin osalle teistä tuttu Wappuradion tai NääsPeksin kautta. Muistakaa pitää hänestäkin hyvää huolta.
Haluan lopuksi esittää erityiset kiitokseni teille kaikille, joiden kanssa minulla on ollut ilo ja kunnia työskennellä läheisesti yo-kunnassa kautta aikain, edarein, hallituksin ja pääsihteerein. Niis , nyyh ja pusu poskelle.
Ai niin ja vielä yksi juttu – Muistakin kutsua ja ikääntyessäni sitten joskus tulevaisuudessa myös hakea minut vuosijuhliin, sillä minä muistan opiskelijanumerosi ulkoa ja tulen muutoin kuokkimaan.
– Paula Nykänen