Taas alkaa olla se aika vuodesta, kun ajatukset alkavat olla ensi vuodessa. Kampusten käytävillä kuulee järjestöaktiivien innostunutta supinaa. Kuinkahan tuo ja tuo fuksi rekrytään meidän ainejärjestön hommiin? Mitä sä ja sä teette ensi vuonna? Pitäisiköhän sitä olla villi ja hakea ylioppilaskunnan hallitukseen?
Ilmassa on sähköä tämän supinan alkaessa. Itse olen joka vuosi opintojeni alusta alkaen odottanut sitä, kun pikku hiljaa ihmisten ajatukset kirkastuvat ja suunnitelmat tarkentuvat – paitsi tänä vuonna. Tänä vuonna olen siinä onnellisessa asemassa, että olen löytänyt valon. Näen paremmin kuin vuosiin. Olen tajunnut, miten järjestötoimijan oravanpyörästä pääsee pois.
Kun kerran vahingossa koettaa varpaan kärjellä järjestötoiminnan lämpötilaa, yhtäkkiä huomaakin olevansa altaan syvässä päädyssä edunvalvontasnorkkeli päässä valmiina elämänsä syvimpään sukellukseen. Kuten kaikki sukellusreissut, tämäkin on vaaroja täynnä, mutta silti samalla siisteintä mitä olet ikinä tehnyt. On tässä matkan varrella uimaankin opittu.
Kuten kaikilla sukelluksilla, opiskelijajärjestömatkallakin on aina loppu. Loppuun on kaksi reittiä: hallittu pinnalle paluu tai hidas hukkumiskuolema. Kaikki tuntevat sen sedän, joka huutaa järjestötilassa naama punaisena niin kuin ei saisi happea. Setä unohti sukeltaa ajoissa pinnalle.
Itse ajattelin hiljalleen alkaa nousta kohti pintaa. Opiskelijaelämä ei lopu, eivätkä nämä psykedeelisen kokeelliset sukellusreissutkaan. Sen sijaan pitää aina välillä muistaa käydä haukkaamassa happea, kuivata varusteet ja tarkastella maisemaa. Tämän jälkeen voi jälleen sukeltaa kohti uusia seikkailuja. Esim kandiksi viimeistään 2021.
Kaiken tämän jälkeen on tyhjä olo. Ensi vuoden ajatteleminen on ikävää, sillä ensimmäistä kertaa moneen vuoteen en ole matkalla ns. ylöspäin. Ah, mutta katsokaas, ei hätää! Joku teistä edelleen on! Muistakaa siis hakea TREYn, ainejärjestönne, harrastekerhonne tai minkä tahansa järjestön hallitukseen ensi vuodelle. Haut aukeavat pian. Ja ennen kaikkea, muistakaa myös välillä nollata itsenne ja happipullonne. Show must go on.
– Kirjoittaja on kokenut järjestösielujen kaikuluotaaja, joka tosin ei osaa sukeltaa.
