Samalla kun joulu tulla jollottaa (kauniin alkusoinnillisesta fraasista kiitos maailman parhaalle pääsihteerille), TREYn ensimmäinen vuosi lähestyy vääjäämättä loppuaan.
Olen saanut toimia tämän ylioppilaskunnan ensimmäisenä puheenjohtajana, ja se on kunniatehtävä, jota en koskaan unohda.
Vuosi sitten tamperelaisessa opiskelijaskenessä elettiin jännittäviä hetkiä. Kahdessa ylioppilaskunnassa sammuteltiin valoja, ja uuden, pian toimintansa aloittavan ylioppilaskunnan ensimmäinen hallitus oli poikkeuksellisesti jo virassa niin sanotun siirtymäkauden tähden. Joulukuussa TREYn ensimmäisiä toimijoita mietityttivät etenkin perusasiat: saataisiinko vuodenvaihteen jälkeen palkat ja palkkiot maksettua normaalisti, pääsisivätkö opiskelijat tilaamaan opiskelijakortteja ja milloin toimiston työläppärit ja sähköpostiosoitteet saataisiin pelittämään.
Yksi kerrallaan asiat etenivät – läppäritkin saatiin vihdoin maaliskuussa, jolloin viimeistään fokus saattoi siirtyä toimintakulttuurin, edunvalvonnan ja yhteisöllisyyden rakentamiseen.
Noista ensiaskelista on tultu vuoden aikana pitkä matka eteenpäin kohti ylioppilaskuntaa, joka edustaa ja edistää opiskelijoille tärkeitä asioita.
Tampereen ylioppilaskunta ei missään nimessä ole vielä valmis. Vuoteen on mahtunut paljon opiskelijayhteisössä käytyä kriittistä keskustelua – milloin siitä, ovatko ylioppilaskunnan tapahtumat riittävän päräyttäviä, milloin siitä, tarjoavatko järjestötoimijoita kokoavat uudet toimielimet tarpeeksi ja oikeanlaista sisältöä, milloin siitä, ottaako TREY oikealla tarmokkuudella ja äänenpainoilla kantaa vaikkapa yliopiston rakentumiseen, opiskelijan toimeentuloon tai ilmastoasioihin.
Minusta on valtavan hienoa, että keskustelua käydään, tarvittaessa myös vaikeista aiheista. Se myös osoittaa, että TREYn toiminta on tärkeää, ja että sitä halutaan kehittää. Vastasyntyneen ylioppilaskunnan toiminnan käynnistely on vaatinut paljon keskeneräisyyden sietokykyä kaikilta opiskelijoilta – kiitos siis kärsivällisyydestä kaikille mukana kulkeneille.
Vuoden aikana on kuitenkin tehty valtava määrä hyvää työtä sen eteen, että TREY on ylioppilaskunta, josta jokaiselle löytyy tarttumapintaa ja johon jokainen kokee olevansa tervetullut. Tätä työtä on tehty paitsi toimistolla, niin myös edustajistossa, valiokunnissa, jaostoissa ja järjestöissä. Vuoteen onkin mahtunut esimerkiksi enemmän edunvalvontavoittoja kuin uskalsin ikinä nollavuotiaalta vaikuttamisorganisaatiolta haaveilla, huikea wappu joka oli vasta esimakua tuleville karkeloille sekä paljon onnistunutta yhteistyötä aine-, edunvalvonta- ja harrastejärjestöjen kanssa.
Ja miten paljon tämä kaikki on myös henkilökohtaisesti antanut! Tämä tehtävä on vienyt välillä maikkarin aamutelkkarin sohvalle haastatteluun, välillä fasilitoimaan arvokeskustelua yliopiston johdolle. Toisinaan on tavattu eduskuntavaaliehdokkaita ja kansanedustajia opiskelijoiden asioita edistääksemme, toisinaan pidetty hulvattomia rasteja fuksiryhmille eri tapahtumissa. Päivittäin ympärillä on myös ollut joukko osaavia ja mahtavia persoonia: ihanat hallituslaiset ja huikeat työntekijät, muista kohtaamistani uusista ja ennaltaan tutuista kasvoista puhumattakaan.
Tiedän, että TREY tarjoaa jatkossakin meille opiskelijoille mahtavia paikkoja vaikuttaa yhteisiin asioihin, kehittää itseään, oppia uutta ja tutustua uusiin ihmisiin. Sitähän varten ylioppilaskunta on olemassa – tuomassa opiskelijoita yhteen.
En voi siis muuta kuin lämpimästi suositella mukaan heittäytymistä – löytyi se oma paikka sitten tapahtumajaostosta tai edustajistosta tai vaikka ihan vain osallistumalla aktiivisesti kampuksilla käytävään keskusteluun yhteisistä asioista. Tässä opiskelijayhteisössä jokaisen äänellä on väliä.
Lopuksi haluan kertoa yhdestä puheenjohtajakauteni viimeisten viikkojen liikuttavimmasta hetkestä.
Olin huhtikuussa 2018 mukana miettimässä TTYY:n ja Tamyn toimistojen väen kesken, mitä voisimme toisillemme ja jäsenistölle yhdistymisprosessin pyörteissä luvata.
”Lupaan huolehtia työyhteisön hyvinvoinnista ja jaksamisesta ja viestiä myös keskeneräisistä asioista.”
”Lupaamme säilyttää edunvalvonnan korkean tason myös uudessa ylioppilaskunnassa.”
”Lupaamme arvostaa jäsenistön monimuotoisuutta.”
”Lupaamme luoda aidosti uutta, mutta myös kunnioittaa vanhaa.”
Muun muassa näin kirjattiin yhdistymislupauksiin, jotka jokainen silloinen hallituslainen ja työntekijä sai työpöydälleen muistuttamaan arjen rumbassa siitä, mikä työssä on tärkeintä.
Kun sitten TREYn toimiston väki oli taannoin käymässä Pienteollisuustalon remonttia odottavissa toimitiloissa, eräs yhdistymisen läpi mukana ollut työntekijä tuli luokseni mukanaan tyhjästä työhuoneesta löytynyt vanha lappu yhdistymislupauksista.
”Kato. Me ollaan tehty nää kaikki.”
Näin vuoden jälkeen on helppo todeta, että niinhän me toden totta ollaankin.