Tammikuu, tuo Facebookin ”started working at” -postausten kulta-aika.
Hallituslaisten arki TREYn toimistolla lähtee rullaamaan ensi viikon maanantaina. Kuluvalla viikolla on perehdytty yhdessä aamusta iltaan, joten avokonttori on ammottanut puolityhjänä ja hiljaisena työntekijöiden valmistuessa työn aloittamiseen uuden hallituksen kanssa.
Jo ensimmäisenä työpäivänä kohdattiin ensimmäinen haaste: maailma ei ole pysähtynyt siksi aikaa, kun hallitus vaihtuu. Meilit ja viestit kasaantuvat hurjaa vauhtia, mutta ennen niiden purkamista pitää saada edes osa perehdytyksistä alta pois. Viime vuonna aloitellessani ylioppilaskuntaelämääni olin niin innoissani työstä, että jäin myöhään iltaan asti hoitamaan meilin tyhjäksi. Tänä vuonna ohjeistin heti alkuun hallitusta, ettei asioihin tässä vaiheessa vielä tarvitse vastata saman päivän aikana. Tai edes seuraavana päivänä. Osaa on kuulemma työntekijätkin patistelleet illalla pois toimistolta. Huomenna sitten.
Tiedoksi siis, mikäli joku on mulle laittanut meiliä: vastaan ensi viikolla. Nyt keskityn perehtymään tulevaan vuoteen ja tutustumaan uuteen hallitukseen, ja painun sitten kotiin päivän päätteeksi, enkä avaa meiliä kotisohvalta.
Oletko sinä järjestö-/opiskelu-/työhommista illalla kotiin tullessa niin poikki, ettet jaksa tehdä mitään muuta? Jos oot, oot tehnyt liikaa juttuja. Oli hauska katsoa hallitukseni ilmeitä, kun kerroin heille, että työpäivän jälkeen pitää jaksaa harrastaa, nähdä kavereita ja tehdä jotain kivaa. Harvallapa näin onnellinen tilanne on, erityisesti jos on päässyt tutustumaan järjestöelämän syövereihin. Olen kiitollinen siitä, että toisin kuin aikanaan järjestöhommissa, tämä duuni ei edellytä viesteihin vastaamista myöhään illalla tai viikonloppuisin. Ei ole inhimillistä olla tavoitettavissa 24/7/365, ethän sinäkään ole!
Vaikka en tehnyt uuden vuoden lupauksia, on mulla takaraivossa jo asioita, jotka teen tänä vuonna paremmin. Kun yksi ylioppilaskuntavuosi on takana ja toinen edessä, tiedän nyt paremmin, miten tietyt sudenkuopat vältetään. Tätä kutsuttaneen oppimiseksi. Siksipä en lupaa, mutta ainakin yritän, että nukkuisin enemmän ja haalisin vähemmän kivan kuuloisia nakkeja, jotka dediksen lähestyessä aiheuttavat lähinnä ahdistusta ja aamuyöhön asti tehtyjä työpäiviä. Kannustan kaikkia teitäkin pohtimaan, oletteko ottaneet opiksi, vai toistatteko samat virheet vuodesta toiseen.
Ja hei te, ketkä teitte niitä uuden vuoden lupauksia: olkaa itsellenne armollisia. Luvatkaa ainakin yrittää, niin mäkin teen. 21 days makes a habit on urbaanilegenda eikä pidä paikkaansa (sen sijaan 18-254 päivää on ainakin yhdellä brittitutkimuksella osoitettu).
Kyykkälumia odotellessa
Annika, TREYn pj, joka lupaa yrittää.
PS Jos sivuaineet on miettimättä, käykää henkilöstöjohtamisen ja työhyvinvoinnin teemakokonaisuutta. Siellä on hyviä juttuja omaan ja yhteisön palautumiseen ja jaksamiseen!