Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 2.4.2026.
Yliopistokirjeenvaihtaja Iina Thomssonin Nähdäänkö tänä kesänä joukkopako vuokra-asunnoista? -kolumnissa kuvataan kesän vuokra-asuntomarkkinoita opiskelijoiden näkökulmasta poikkeukselliseksi ja pohditaan, miten opintotuen asumislisälle takaisin siirtyminen vaikuttaa vuokranantajiin ja kaupunkien asuntotilanteeseen (AL 19.3.). Kolumni on itsessään hyvä ja avaa monta hyvää keskustelunaihetta. Kolumnissa kuitenkin pohditaan, kuka muuttaa takaisin vanhemmilleen tai kuka alivuokraa asuntonsa harjoittelun ollessa muualla.
Todellisuus on se, ettei monella ole varaa tai mahdollisuutta valita. Opiskelijat ovat hankalassa asemassa toimeentulotuen ja yleisen asumistuen suhteen. Toimeentulotukea hakiessa opiskelija on velvoitettu nostamaan koko edellisen lukukauden opintolaina (kevätlukukaudella 4250 euroa) ennen kuin muita tukia edes harkitaan.
Tulevina kesinä opiskelijat joutuvat siis kohtaamaan tilanteen, jossa heillä ei välttämättä ole mitään tuloja. Kaikkiin tutkintoihin ei ole saatavilla kesäopintoja, mikä tarkoittaa, että opintotukea voi olla mahdotonta nostaa kesällä. Kaiken lisäksi nämä muutokset toteutetaan samaan aikaan, kun nuorten työllisyystilanne on historiallisen heikko. Työtä saamattoman opiskelijan vaihtoehdot ovat käytännössä velkaantuminen tai asunnottomuus.
Opiskelijoiden tilanne ei ole markkinailmiö, vaan suora seuraus kansallisista poliittisista päätöksistä. Kesän tulottomuus ei ole yksilön valinnoista johtuvaa. Se on hallituksen tekemä arvovalinta. Jos mitään tuloja ei ole, vuokraa ei makseta. Ja jos vuokraa ei makseta, päätyy kasvavaan maksuhäiriömerkintäisten joukkoon ja koti lähtee alta samalla vaikeuttaen myöhempää asunnon saamista.
Tampereella on kiitettävän toimiva hätämajoitusjärjestelmä – mutta sen ei pitäisi olla paikkaamassa valtion politiikkaa. Kaupunki ei voi eikä sen pidäkään toimia varajärjestelmänä kansalliselle sosiaaliturvalle.
Vuokranantajien kesäajan joustavuus on avainasemassa monelle opiskelijalle. Keskustellessa eri vuokranantajatahojen kanssa, nousee esille aito huoli ja halu auttaa. Ennen vuokrarästeihin ja maksuongelmiin päätymistä opiskelijan tulisi olla ajoissa yhteydessä vuokranantajaansa tiukan paikan tullen. Etukäteen kesän vuokranmaksusta voidaan yhdessä neuvotella ja sopia.
Se, mitä tapahtuu opiskelijoille, vaikuttaa myös laajemmin suomalaisiin. Tampereen noin 32 000 korkeakouluopiskelijaa ovat Tampereen alueen elinvoimalle merkittävä tekijä nyt ja tulevaisuudessa. Mikäli asumisen tukijärjestelmää ei muuteta huomioimaan ympärivuotista asumisen todellisia kustannuksia, Tampereen kokoisessa kaupungissa vaarana on, että opiskelupaikkaa hakevat päätyvät Tampereen sijasta matalampien asumiskustannusten kaupunkeihin.
Asumisen tukien muutokset johtavat myös siihen, että yhä useampi opiskelija joutuu irtisanomaan asuntonsa kesän ajaksi. Syksyisin edullisten vuokra-asuntojen löytämiselle on jo nyt Tampereella kova paine, joka lisääntyy entisestään, kun asuntonsa irtisanoneet nykyiset opiskelijat lähtevät etsimään uutta asuntoa. Pahimmillaan tämä johtaa kaupungin hätämajoituspalveluiden kuormittumiseen, jotka ovat jo nyt kausittain opintojen alkamisen aikoihin tiukilla.
Opiskelijoiden asumisturvan ajattelisi olevan perusoikeus, ei vain kausiluontainen etuus. Jos haluamme hyvinvoivia opiskelijakaupunkeja sekä opiskelijoita, tukijärjestelmän tulee muuttua niin, ettei kenenkään tarvitse miettiä, onko kesän jälkeen enää kotia, johon palata.
Saara Ahola, puheenjohtaja, Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta
Tami Nordström, puheenjohtaja, Tampereen ylioppilaskunta