Moikka!
Olen Ellinoora Laaksonen, kirjallisuustieteen opiskelija ja juuri kautensa päättänyt konsistorin ex-halloped. Konsistori on Tampereen yliopiston ylintä akateemista valtaa pitävä päätöksentekoelin. Ei kerro vielä mitään? Käytännössä konsistorin tehtäviksi on määritelty muun muassa tutkinto-ohjelmien perustamiset ja lakkauttamiset, opetussuunnitelmien hyväksymiset ja säätiöyliopiston hallituksen valinta. Lisäksi konsistorin tehtäviin kuuluu toki muutakin. Konsistorille tuodaan aktiivisesti keskusteltavaksi tutkimukseen sekä opetukseen liittyviä asioita ja rehtoraatti antaa aina kokousten alussa yleiset kuulumiset omilta vastuualueiltaan. Tärkein tehtävä on kuitenkin välittää yhteisön ääni rehtoraatin ja muiden asioita valmistelevien tahojen korviin. Konsistorin mielipide siis vaikuttaa asioiden jatkokäsittelyyn, vaikkei päätösvalta varsinaisesti olisikaan konsistorilla.
Päädyin itse hakemaan konsistoriin melko pitkän ja opettavaisen tien myötä. Aloitin ”halloped-urani” kolmantena opiskeluvuotenani SOC:n tiedekuntaneuvostosta. Minut valittiin varsinaiseksi jäseneksi ja näin jäin kohtalokkaasti kiinni yliopistodemokratiaan. Pääasiallisesti hallopediksi minut ajoi hakemaan puhdas uteliaisuus siitä, mitä hallinnon ”kulisseissa” tapahtuu, ja kiinnostus yhteisiin asioihin vaikuttamiseen heräsi vasta tekemisen myötä. Tämä ehkä osoituksena siitä, ettei etenkään tiedekuntaneuvostoon tarvitse olla täysin varma tai valmis, jotta voi hakea, saati toimia pestissä.
Hallopedinä toimiminen sai minut innostumaan koulutuspoliittisesta vaikuttamisesta laajemmin ja päädyin myös ainejärjestöni Teema ry:n koulutuspoliittiseksi vastaavaksi. Koin tämän kaksoisroolin auttavan siinä, että ymmärsin eri päätöksentekotasoja aivan uudella tavalla ja pystyin tuomaan kentältä kuulemaani myös tiedekuntatasolle ja toisinpäin. Kannustankin jokaista tiedekuntaneuvoston hallopediä toimimaan yhdessä järjestökopojen kanssa! Yhteistyöllä saa usein eniten irti näissäkin asioissa.
Ensimmäisen halloped-pestini ja tässä vaiheessa jo pitkähkön ainejärjestöurani jälkeen pääsin ylioppilaskunnan hallitukseen, jossa niin ikään vastuualueellani oli koulutuspolitiikka. TREYssä minulle kirkastui hyvin selkeästi se, että haluan hyödyntää kerryttämääni kokemusta ja osaamista vielä vaativammissa paikoissa. Niinpä hain konsistoriin megahaun yhteydessä, ja minut valittiin.
Konsistorihommien alku sujui aika hyvässä imussa ja itse sain asioista suhteellisen nopeasti kiinni. Uutta asiaa tulee paljon jokaisessa kokouksessa (ja niiden ulkopuolella), mutta onneksi siellä ei istuta yksin ja muista opiskelijoista on saanut aina tukea. Opiskelijat saavatkin konsistorissa usein kiitosta erinomaisesta valmistautumisesta.
Pidin konsistorissa erityisesti siitä, kuinka konkreettisesti pääsin vaikuttamaan yliopiston yhteisiin ja merkittäviin asioihin. Esimerkiksi yliopiston hallituksen valintaprosessi jäi mieleen isona, mutta antoisana kokemuksena. Prosessi vaati paljon kommunikaatiota eri ihmisten kanssa, perehtymistä ehdotettuihin henkilöihin ja laajemman kokonaisuuden hahmottamista.
Lisäksi tänä keväänä konsistori hyväksyi paljon huomiota ja harmitustakin herättäneen kielikeskuksen opetustarjonnan muuttuneena. Aina asiat eivät mene toivotulla tavalla kovasta yrityksestä huolimatta. Kieliopintojen kohdalla minua kuitenkin lämmitti syvästi se, miten laajasti eri ainejärjestöt ja ylioppilaskunta ottivat kantaa ja vaikuttivat asiaan. Se oli eräänlainen todiste tamperelaisen opiskelijaliikkeen yhteisöllisyydestä, jollaista edunvalvonta-asioissa ei kovin usein näe.
Kaikkiaan konsistori antoi minulle aivan valtavasti. Kokouksissa näki, miten yksi asia voi koskettaa eri aloja hyvin eri tavoin. Tärkeintä olikin löytää ymmärrystä ja kompromisseja eri ryhmien välillä. Konsistorissa toimimisessa on myös se hyvä puoli, että harvassa paikassa on mahdollisuus keskustella suoraan rehtoraatin kanssa tai verkostoitua yliopistomme päätöksistä vastaavien tahojen kanssa. Konsistorissa oppii hiomaan neuvottelutaitoja, sisäistämään nopeasti uutta tietoa, argumentoimaan oman näkökulmansa terävästi ja navigoimaan erilaisten näkemysten keskellä.
Konsistorin ansiosta opin tuntemaan tämän itselleni rakkaan laitoksen paljon paremmin ja tunnen olevani kiinnittyneempi yliopistoon kuin koskaan ennen. Ja ennen kaikkea oma identiteettini yliopistodemokratian sekä opiskelijoiden aseman vankkana puolustajana vahvistui. Toivon yhtä antoisaa kokemusta muillekin opiskelijoille ja siksi kannustan jatkamaan omaa halloped-taivalta, jos yhtään liekkiä löytyy – tai aloittamaan sen ja katsomaan, minne oma tie johtaa.
-Ellinoora