Arki uuden ylioppilaskunnan toimistolla on sujunut aivan yllättävän hyvin. Byroolla vallitsee hyvä henki ja aikaansaava tunnelma. Ensimmäisen parin kuukauden aikana on rekrytoitu, vaikutettu yliopistolla, koulutettu järjestötoimijoita, järjestetty tapahtumia ja ties mitä kaikkea. Ei hassumpi saavutus, ja vielä vaikuttavammaksi sen tekee tosiasia, että kaikki tämä on tapahtunut ilman minkäänlaista yhteistyökykyä IT-laitteiston puolelta.
Vuosi alkoi viikkojen väsytystaistelulla TREYn Facebook-sivusta. (Jos olet koskaan miettinyt, kuinka kätevä pulju Facebook on, kokeilepa yhdistää kahden organisaation sivua yhdeksi.) Työtietokoneiden piti saapua joulun välipäivinä. Perille ne pääsivät tammikuun lopussa käväistyään ensin pariin otteeseen Turussa. Riemu läppäreistä oli suuri mutta ei pitkäikäinen, kun tajuttiin, että eihän meillä ole niihin käyttäjätunnuksia. Meillä ei ole myöskään verkkolevyä (RIP arkistointi), internet jaetaan omista puhelimista, ja tulostimiakin saatiin odotella hetki jos toinenkin. Entisten ylioppilaskuntien tiedostoihin pääsevät vain Tamyn ja TTYY:n kirjoissa työskennelleet, mikä onkin eri kätevää, kun uudet hallituslaiset ja työntekijät ovat kaivanneet tietoa, miten asiat on aiemmin hoidettu.
En tähän hätään keksi IT-ongelmaa, jota meillä ei olisi ollut. Uskallan kuitenkin väittää, että se jos mikä on kasvattanut meitä työntekijöitä ja hallituslaisia ihmisinä. Omaksi esikuvakseni on noussut pääsihteerimme Venla, jolle koko toimiston väki on käynyt toisensa jälkeen itkemässä toimivan tietokoneen/nettiyhteyden/verkkolevyn/sähköpostin/kopiokoneen perään ja joka aina yhtä ymmärtäväisesti jaksaa kuunnella avautumistamme. Noin pitkästä pinnasta ansaitsisi Nobelin.
Toisekseen tämä päättymätön IT-taistelu on opettanut jotain perustavanlaatuista elämästä. Joskus mikään ei toimi, mutta ei se oikeastaan haittaa. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia näiden kuukausien aikana maailma ei olekaan palanut ympärillä: jäsenpalvelut toimivat, edunvalvonta pyörii ja ylioppilaskunta vaan rullaa eteenpäin. Sama periaate on sovellettavissa muussakin elämässä. Puitteet voivat joskus olla vähän vinksallaan, mutta ei se ole aina niin justiinsa.
-Meeri, yhteisöasiantuntija