Hyvät ylioppilaat, hyvä juhlakansa
Haluan puhua teille yhdestä lempisanonnastani, jonka lausui presidentti Mauno Koivisto.
”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.”
Tähän kiteytyy paljon varovaista optimismia, kansakuntamme mielenmaisemaa ja Suomen syntyhistoriaa. Pieni Suomi nousee ryysyistä rikkauksiin. David voittaa Goljatin kaikkia odotuksia vastaan.
Mutta olen viime aikoina pohtinut paljon, kuinka aikansa tuote Koiviston sanonta on.
Nousukausi-Suomessa kakku kasvoi, ja jaettavaa riitti. Hyvinvointivaltio rakentui ihmisoikeuksien, sivistyksen, oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden varaan.
Mutta nyt maassamme ei ole ollut talouskasvua liki 20 vuoteen. Asiat eivät tunnu menevän eteenpäin, vaan olemme vaarassa taantua, etenkin opiskelijan näkökulmasta. Monet sellaiset taistelut, jotka on jo käyty, ovat nousseet uudelleen pöydälle. Opiskelijat eivät todella voi vain olettaa, että kaikki käy hyvin.
Suomi on aina elänyt sivistyksestä, koulutuksesta ja osaamisesta. Siksi on huolestuttavaa, että korkeakoulutettujen suhteellinen määrä on kääntynyt laskuun, ja olemme nyt samalla tasolla Turkin ja Chilen kanssa.
Samalla opiskelijan elämää nakerretaan monin tavoin.
Asumistukea heikennetään siirtämällä se takaisin opintotuen asumislisälle. Korkeakoulutettujen vastavalmistuneiden työttömyys on kaikkien aikojen korkeimmalla tasolla. Opintorahan reaaliarvon heikkenee indeksijäädytysten takia. Opintolainapainotteisuutta kasvatetaan, ja opiskelijoiden velkataakkaa lisätään.
Samalla neljännes nuorista kärsii mielenterveyden häiriöistä, ja terapiapalveluita ei ole riittävästi kaikille saatavilla. Tulevaisuus huolettaa monia syystäkin. Ilmastokriisi etenee ja luonnon monimuotoisuus heikkenee.
Hyvät opiskelijat – ajat eivät todellakaan ole helpot teille.
Mihin Suomessa on unohtunut, että ilman tiedettä, osaamista ja opiskelijoita ei tunnelin päässä ole valoa?
Kannustan teitä, rakkaat opiskelijat: pitäkää opiskelijoiden puolta yhä äänekkäämmin ja nouskaa barrikadeille tieteen, sivistyksen ja inhimillisen opiskelijaelämän puolesta. Päättäjät tarvitsevat ymmärrystä, herätyksen.
Eläköön opiskelijoiden edunvalvonta, eläköön syksyn edarivaalit, ja kaikki itsensä likoon laittavat ehdokkaat. Eläköön ylioppilaskuntien automaatiojäsenyys ja alas hallituksen kaavailut poistaa se.
Rakkaat ystävät. Tampereen kaupungin apulaispormestarina uskallan väittää, että kaupungin ja ylioppilaskunnan suhde ei ole koskaan ollut niin läheinen kuin se nyt on. Puolet pormestariston jäsenistä on tamperelaisen opiskelijavaikuttamisen alumneja.
TREY ja sen edeltäjät ovat olleet avainasemassa siinä, että Tampereen kaupunki on Suomen suositelluin opiskelijakaupunki.
Opiskelijat lobbasivat kaupunkiin ratikkaa, joka nyt yhdistää kaikki kaupunkimme kampukset. Opiskelijatapahtumat täyttävät kadut ja tuovat kaupunkiimme vahvan sykkeen.
Tuoreessa pormestariohjelmassa jatkamme vahvaa yhteistyötä, ja toteutamme useita opiskelijoiden elämää parantavia toimenpiteitä. Tuomme opiskelijahintaisen vuosilipun joukkoliikenteeseen, selvitämme mahdollisuuksia luovuttaa tontteja edullisemmin opiskelija-asumiselle ja vahvistamme kansainvälisyyttä yhdessä korkeakoulujen kanssa.
Ilman opiskelijoita Tampere ei olisi hauska ja värikäs osaamisen keskittymä. Ilman opiskelijoita Tampere ei olisi Tampere.
Ja palataan vielä Koiviston sanoihin. Tässä opiskelijoiden juhlassa haluaisin tehdä siihen pienen lisäyksen.
”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin. Mutta sivistyksen, koulutuksen ja opiskelijoiden puolesta pitäkäämme kosolti ääntä tämän tavoitteen varmistamiseksi.”
Nostetaan malja – eläköön TREY 7 vuotta! Ja muistetaan: 7-vuotiaana ollaan vielä leikki-ikäisiä, mutta varsin äänekkäitä sellaisia.
Bannerin kuva: Sanni Perttula, TT-kamerat