“Joo, tehdään niin että me laitetaan tästä viest-”
Ajatus katkeaa kun puolitoistavuotias tyttäreni ryntää etätoimistona toimivan makuuhuoneen ovesta sisään villisti imurinvartta heiluttaen. Pahoittelen häiriötä, ja jatkan Teams-palaveria normaalisti häädettyäni lapsen takaisin olohuoneeseen. Hetken päästä kokouksen koollekutsuja kysyy minulta jotakin.
“KÄKÄKÄKÄ TATTA TATTA TTTAAAA!!!”
Onneksi olemme tehneet ryhmän kanssa jo pitkään yhteistyötä ja välimme ovat varsin tuttavalliset. Pystyn kuittaamaan mikrofonistani kuuluvan älämölön huumorilla uudeksi TREYn linjaukseksi kv-tutkinto-opiskelijoiden tuutoroinnin järjestämisestä. Perheellisten kokousosallistujien äänensävyssä on sympatiaa, osa naureskelee hieman kireämmin.
Etätyö on tullut monille viimeistään tämän kevään aikana tutuksi. Itse olen opetellut sen yhdistämistä riehakkaan taaperon kanssa elämiseen vaihtelevin lopputuloksin. Puolisoni on hoitovapaalla, joten lapsi ei ole vielä päivähoidossa ja puuhastelee lapsille lajityypilliseen tapaan kaikenlaista enemmän tai vähemmän hasardia päivän aikana. Suurimman osan ajasta järjestelyt toimivat varsin hyvin – ajoitan mahdollisuuksien mukaan kriittisimmät puhelinpalaverit joko aamu-ulkoilun tai päiväunien ajalle, sillä omaa kirjoitustyötä tai taulukointia ei pieni taustamöykkä juuri haittaa. Itse asiassa täyden hiljaisuuden on nykyään oppinut tulkitsemaan piinaavaksi tyyneksi myrskyn edellä.
Ajoittaisista haasteista huolimatta arjen viettäminen kotitoimistolla on ollut mahtavaa. Työmatkoihin ei kulu aikaa, vaan läppärin sulkeuduttua voi siirtyä suoraan vapaa-ajan viettoon. Ylioppilaskunnan toimiston väen kesken on puhuttu läpi koronakevään taukojen tärkeydestä etätyön lomassa. Vaikka turinatuokiot kahvihuoneessa ovatkin työpäivien piristysruiskeita, on Puppe-kirjan lukeminen, palikkatornien rakentaminen tai ksylofonin soittaminen silti täydellistä puuhaa hetkelliseen työstä irroittautumiseen. Lapsen kanssa todella oppii elämään hetkessä.
Kesälomien jälkeen ajattelin tosin käydä välillä toimistollakin. Kopiokoneen surinaa ja ilmastoinnin kolinaa osaa nykyään arvostaa taustanauhana entistä korkeammalle.
Uusiin koronalinjauksiin perehtyminen keskeytyy veret seisauttavaan rämähdykseen – aivan kuin joku olisi pudottanut ostoskärryllisen taidelasia viidennen kerroksen parvekkeelta asfalttiin. Siirrän kaatuneen pyykinkuivaustelineen turvallisempaan paikkaan ja jatkan töitä.