On ainakin kolmenlaisia kasvi-ihmisiä. Niitä, jotka hoitavat kaikkia kasvejaan suurella rakkaudella ja tietämyksellä. Niitä, jotka eivät oikein tiedä miten kasveja tulisi hoitaa, mutta yrittävät silti parhaansa. Kolmantena mainittakoon heidät, jotka muistavat hoitaa kasvejansa vasta silloin, kun kasvi muistuttaa olemassaolostaan tippuvilla lehdillä tai nuupahtamalla. Helposti ajattelisi, että vain ensimmäisen kaltaiset kelpaavat kasvi-intoilijoiksi, mutta kerronpa teille salaisuuden. Kaikki kolme kelpaavat, kaikkien kolmen kasvit kukoistavat. Kaikki kolme pääsevät nauttimaan kasvinsa olemassaolosta ja vehreydestä.
Samaa tapahtuu järjestötoiminnassa. Mukaan lähtee monenlaisia ihmisiä, joilla on erilaiset kiinnostuksenkohteet ja motiivit. Yhden sydän palaa järjestötoiminnalle, hän hoitaa täysillä useita pestejä huolella ja oma-aloitteisesti. Toinen ottaa ensimmäistä kertaa vastuuta yhteisien asioiden hoitamisesta, eikä ehkä ihan tiedä mitä pitäisi tehdä, mutta tekee silti. Kolmas hoitaa tehtäviään lähinnä velvollisuudesta. Ehkä tehtävät eivät vastanneet hänen odotuksiaan, tai innostus on jostain muusta syystä himmennyt.
Olen toiminut puheenjohtajana kahdessa eri hallituksessa ja kohdannut mainitut kolme eri tyyppiä. Olen myös täysin varma siitä, että mainitut kolme tyyppiä löytyvät tälläkin hetkellä lähes jokaisesta järjestöstä. Haluan sanoa teille kaikille kiitos. Tunnistit itsesi sitten keneksi tahansa edellä mainituista, olet tärkeä. Sinun työlläsi on merkitystä.
Kaikille puheenjohtajille toivon ymmärrystä. Kaksi vuotta sitten minua ärsytti ja paljon, kun piti muistutella hallituslaisia heidän tehtävistään. ”Miten joku ei saa hommiaan tehtyä tai ole valmis käyttämään kaikkea aikaansa ainejärjestötoimintaan?” ihmettelin itsekseni. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, kuinka pihalla itse olin omista tehtävistäni ja omasta roolistani puheenjohtajana. Opin kuitenkin vuoden aikana kysymään, kuuntelemaan ja ymmärtämään, miten muut järjestötoimintaan suhtautuvat. Opin pysymään kärryillä muiden tehtävistä, ja antamaan tukea niiden hoitamiseen.
Vuosi sitten olin uudessa hallituksessa, valmiina tekemään kaiken edellisenä vuonna oppimani mukaan. Uudessa hallituksessa oli kuitenkin uudet ihmiset, joilla oli omat työtapansa ja omat tarpeensa. Kaikki tuntuivat tietävän täydellisesti, mitä heidän tehtäviinsä kuuluu ja miten ne hoidetaan parhaiten. Johtaminen ei ollutkaan yhtään samanlaista kuin edellisenä vuonna.
Alussa vertasin järjestöaktiiveja kasvi-intoilijoihin, mutta järjestöaktiiveja voi verrata myös kasveihin. Jokainen on täysin omanlaisensa, vaikka tiettyihin arkkityyppeihin heitä voikin jakaa. Toinen tarvitsee viikossa ison saavillisen vettä, toinen puolestaan homehtuu, jos saa tipankin liikaa. Silti tykkään kaikista ihan yhtä paljon.