Siistii olla kopotiili

Eduskuntavaalit on ohi ja eurovaalit siintää lähitulevaisuudessa. Saamme jännittyneenä jäädä odottamaan, kuka nappaa opetusministeripestin ja saako Suomi EU-puheenjohtajakaudellaan luotua innovaatio-, koulutus- ja tutkimuskomissaarin salkun. Sitä suvaitsisi odottaa Suomelta koulutuksen huippumaana.

Viimeisimmällä hallituskaudella myllerrettiin koulutuskenttää reippaalla kädellä. Tämä on näkynyt jokaisen kopon arjessa niin valintakoeuudistuksina, opetuksen resursoinnissa sekä oman alan profiilin täsmentämisenä. Alati uudistuvat rahoitusmallit määrittävät jälleen uusiksi yliopiston tavoitteita ja huoltosuhdekriisi kirittää opiskelijoita valmistumaan vauhdikkaasti.

Vaikka kiristynyt opiskelutahti ei kannustakaan mukaan luottamustoimiin, on sydäntä lämmittävää nähdä opiskelija-aktiiveja pöhisemässä opiskelijoiden tulevaisuudesta. Tiistaina 9.4. järjestettiin perinteeksi muodostunut Kopokonferenssi, jonka teema oli tällä kertaa koulutuksen tulevaisuus. Kymmenet koponmieliset opiskelijat kokoontuivat kuulemaan ajankohtaisia puheenvuoroja niin yliopiston kuin ylioppilaskunnan edustajilta ja jatkoivat tämän jälkeen työpajoihin pohtimaan koulutuspoliittisen vaikuttamisen keinoja, kansainvälistymistä korkeakouluhallinnossa sekä opetuksen kehittämistä.

Koulutuspolitiikka nostaa monella käsikarvat pystyyn, vaikka loppujen lopuksi meissä kaikissa asustaa pieni kopo. Olemme kaikki tulleet tähän yliopistoon opiskelemaan, joten meillä kaikilla myös on koulutuspoliittisia näkemyksiä, vähintäänkin tietämättämme. Koulutuspolitiikka näkyy kaikkien meidän arjessa – niin opetuksessa, kurssitarjonnassa kuin siinä osaamisessa, mitä tutkinnostamme saamme irti. Jokaisen kopon, opintovastaavan, hallopedin ja muiden aktiivien työn merkitystä ei voi kyllin hehkuttaa, sillä se on äärimmäisen tärkeää työtä sekä nykyisille, että tuleville opiskelijoille. Koulutuspoliittinen edunvalvonta on hidas prosessi, jonka hedelmät monesti poimitaan vasta useamman fuksierän jälkeen.

Opetus- ja kulttuuriministeriön tuoreehkossa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa on asetettu tavoitteita vuodelle 2030. Tulevaisuuden yliopistossa jatkuvalle oppimiselle on toimivat mallit, digitalisaatiota on opittu hyödyntämään pedagogisesti järkevin tavoin, opiskelijoiden tukipalvelut ovat huipussaan ja korkeakouluyhteisöt voivat hyvin. Sukupolvestamme 50 % on tarkoitus olla korkeakoulutettuja.

Jotta visio saadaan toteutumaan, jään innolla odottamaan tulevaa hallitusohjelmaa. Peräänkuulutettu koulutusmiljardi sekä opiskelijat huomioiva sosiaaliturvauudistus saattaisi mahdollistaakin vision toteutumisen. Vuosi 2030 tulee yllättävän nopeasti, joten resursseja tavoitteiden saavuttamiseen tarvitaan nyt heti.

Jääkäämme odottamaan hallitusneuvotteluita sekä tulevaa hallitusohjelmaa ja muistakaa äänestää myös eurovaaleissa!

 

Koponne, Annika