Viime vuoden puolella mä olin monia asioita, ja mulla oli paljon kokemusta erilaisista asioista ja osasta jopa melko vahvaa ammattitaitoa. Mä en kuitenkaan missään mielessä ollut viestijä. Se ei silti estänyt mua hakemasta ylioppilaskuntaan tekemään just sitä, mistä mulla ei ollut mitään kunnollista kokemusta. Monta kertaa sekä hakuprosessin aikana että hommat aloitettuani olen kyllä kyseenalaistanut päätökseni ja oman osaamiseni. Mitä tarjottavaa mulla oikeasti olisi 18 000 opiskelijan hyväksi? Eikö joku kokeneempi vois tehdä nämä hommat paljon tehokkaammin ja paremmin? Kuitenkin jokaista epäilyä vastaan mä olen saanut monta onnistumisen kokemusta, olen päässyt ylittämään itseni ja myös todistamaan taitoni muille.
Viimeisimmän kolmen kuukauden aikana mä olen oppinut ylioppilaskunnasta, erilaisista työyhteisöistä ja erilaisten ihmisten kanssa työskentelystä ehkä enemmän kuin koko aikaisemmassa elämässäni. Itsestäni olen myös oppinut niin paljon uutta, ettei pää meinaa pysyä perässä. Viestijänä kehityn edelleen viikoittain ihan valtavasti, kun pääsen monipuolisten tehtävien ansiosta jatkuvasti uudenlaisiin tilanteisiin. Jo ennen ylioppilaskuntaan hakemista olin ajatellut, että viestintä on kiinnostavaa ja siihen perehtyminen olisi oman työuran kannalta varmaankin hyvä ajatus. En kuitenkaan osannut edes kuvitella, että voisin päästä näin hyvään käytännön kouluun ilman mitään aikaisempaa näyttöä. Oma into ja vahva visio siitä, millaista ylioppilaskunnan viestinnän tulisi olla kantoivat tarpeeksi pitkälle. Nyt uskon, että tämän vuoden jälkeen voin laskea viestinnän niihin asioihin, joista mulla on rautaista ammattitaitoa ja itseluottamusta.
Haluan muistuttaa sulle kaksi asiaa, joita mä pidän todella tärkeinä oman hyvinvoinnin kannalta. Muista aina tähdätä vähän korkeammalle ja pyri kehittämään itseäsi niin ihmisenä kuin ammattilaisenakin. Näin elämästä saa helposti mielekkäämmän ja pääsee kokemaan sen aivan voittamattoman hienon onnistumisen tunteen. Toisaalta, muista kaikessa mitä teet, että sinä riität. Nykyajan suorittamiskeskeisessä yhteiskunnassa tämä pääsee usein liian helposti unohtumaan. Sä olet arvokas ja hieno ihminen just tuollaisena, eikä sun tarvitse olla kukaan muu, tai pystyä yhtään enempään kuin jo pystyt.
Loppuun haluan vielä lainata partioliikkeen perustajaa Lordi Robert Baden-Powellia, sillä vuosien saatossa tämä ajatus on pysynyt omassa mielessäni, ja se ohjaa sekä mun arkipäiväisiä päätöksiä, että niitä hetkiä, kun mietin että uskallanko ylittää itseni: ” Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit, ja kun tulee vuorosi kuolla, voit kuolla onnellisena tuntiessasi, että et ainakaan kokonaan ole aikaasi tuhlannut, vaan olet tehnyt parhaasi.”
-Petra