TREYn hallituksen jäsen Sumu Sirén kävi puhumassa koulutuksen johdon foorumissa 11.6. opiskelijoiden suhteesta tekoälyn käyttöön opetuksessa. Täältä löydät esitetyn puheenvuoron sekä poimintoja käydystä keskustelusta.
Tekoäly opiskelijoiden näkökulmasta
Hyvää iltapäivää kaikille ja kiitos kutsusta puhumaan!
Minä olen Sumu Sirén, Tampereen ylioppilaskunnan hallituksen jäsen. Vastaan paikallisesta koulutuspolitiikasta ja tuutoroinnista TREYllä ja sen ulkopuolella olen pian valmistuva 5. vuoden bioteknologian ja biolääketieteen tekniikan opiskelija.
Minut oli tänään kutsuttu puhumaan opiskelijoiden näkökulmasta tekoälyyn yliopistossamme. Tekoäly aiheena on jatkuvasti muuttuva aihe sekä yhteiskuntamme kuuma peruna. Opiskelijoiden näkökulmasta vaikutuksia ei ole ehditty kerätä tai tilastoida, eli puheeseeni olen kerännyt keskustelua ympäriltäni niin opiskelijapiireistä kuin meidän toimistoltamme, viime viikon Pedaforumista Kuopiosta sekä olen tutkinut puutteita yliopistomme säätämistä tekoälylinjoista.
Tekoäly on saapunut osaksi arkeamme niin työelämässä kuin opinnoissamme. Sen osallisuutta yhteiskunnassa ei voida enää estää, eli on aika asennoitua siihen, että tekoälyn kriittinen ja oikeanlainen käyttö on tärkeä geneerinen taito sekä työelämässä että yliopistossa ja sitä pitää oppia täällä. Tekoälyn oikeanlaisen käytön opetus korostuu siis näinä aikoina.
Näihin taitoihin liittyen Tampereen yliopistolla on projekti Meaningful Digital Evolution (MDE), joka tutkii tekoälyä työelämätaitona sekä yliopistojen tarjoamaa kurssitarjontaa liittyen työelämätaitoihin. Tämä tutkimus kartoittaa yliopistojen generatiiviseen tekoälyyn liittyvää kurssitarjontaa, jotka vastaa taitoihin joita yritykset näkevät ajankohtaiseksi työelämässä.
Taitoihin sisältyy:
- tekoälyn käyttö,
- promptaaminen,
- tekoälyn laadun varmistaminen,
- sisällöntuotanto tekoälyä varten,
- prosessien ja työnkulkujen automatisointi
- tekniset taidot,
- tekoälyavusteinen tutkimus
- sisällöntuotanto sekä UX-kirjoitus
- projektin ja muutoksen hallinta sekä
- AI-lukutaito ja turvallisuus.
Tampereen yliopistosta löytyy nykyisellään 25 tekoälyä sisältävää kurssia haettaessa, joista vain 12 sopi haluttuihin avainhakusanoihin liittyen tekoälytaitoihin ja niistä 11 sisälsi aidosti tekoälyn käyttötaitoja. Nämä kurssit ovat erittäin opiskelualaspesifejä, syventäviä kursseja. Kuitenkin geneerisiä tekoälytaitoja olisi hyvä oppia joka vaiheessa opintoja kaikilla aloilla. Tutkimuksen näkyvin huomio on ollut tekoälyn nopea kehitys sekä se, ettei korkeakoulut pysy tahdissa mukana. Tekoälyn tarkkaa opetusta ei siis voi ennalta kirjoittaa, siksi opetushenkilökunnan ja yliopiston on tärkeää seurata ajan kehitystä ja muokata toimintaansa sen mukaisesti, jotta tekoälyä voidaan ymmärtää ja hyödyntää asianmukaisesti.
Opiskelun parissa tekoäly on myös tärkeä työkalu. Tekoälyn avulla voidaan huomioida monipuolisia oppijoita paremmin kuin ennen. Kurssimateriaalia voidaan muokata esimerkiksi tiivistelmiksi, podcasteiksi sekä tehtäviksi. Tekoälyä voi käyttää tuutorina opiskeltavaan aiheeseen ja käydä vuoropuhelua, jossa tekoäly hyödyntää saamaansa aineistoa ja sparraa opiskelijaa aiheesta. Tekoäly myös mahdollistaa nopeampaa tiedontulkintaa ja ymmärrystä kuin ennen, jolloin opiskelijoiden kriittinen ajattelu- ja lukutaito korostuvat. Tekoäly siis tarjoaa saavutettavampaa opiskelua kaikille. Jokainen opiskelija voi muokata opetusmateriaalin itselleen hyödyllisempään muotoon. Materiaalien kuunteleminen ja tiivistäminen on helpompaa kuin koskaan aiemmin. Myös kielimuurin ylittäminen on helpottunut, kun tekoälyllä voidaan kääntää materiaaleja tarvittaville kielille. Näitä saavutettavuuden keinoja olisi myös tärkeää listata Intraan näkyviin opiskelijoille.
Kuitenkin saavutettavuutta lisäävien keinojen käyttö ei ole aina mahdollista. Yliopistolla on tiukat kriteerit opetusmateriaalien jakamiseen tekoälylle, mikä onkin tekijänoikeuksien kannalta järkevää. Onkin syytä kouluttaa opiskelijoita siitä, miten opetusmateriaaleja saa syöttää tekoälylle, tai onko materiaalien syöttäminen tekoälylle ylipäätään sallittua? Lisäksi on vastaavasti syytä keskustella, saako opiskelijoiden tuottamaa materiaalia syöttää tekoälylle. Saavutettavuuden puolesta on syytä tarkastella, voitaisiinko näitä tarjolla olevia tekoälytyökaluja laajentaa niin, että esimerkiksi materiaaleja voitaisiin muokata kuunneltavampaan muotoon, mikä nykyisellään ei ole mahdollista.
Myös tekoälyn käyttöä opetuksessa on syytä tarkastella. Yliopiston nykyiset säädökset koskettavat lähinnä opiskelijoita. Mutta myös tekoälyn käyttöä opetuksessa tulisi käsitellä asiaan kuuluvalla vakavuudella. Onko tarkoituksenmukaista ja pedagogisesti perusteltua luoda opetusmateriaalia tekoälyllä taikka generoida kuvia tekoälyn avulla? Me opiskelijat ei haluta nähdä tekoälyllä generoituja kuvia, jättäkää mieluummin diat tyhjäksi, piirtäkää itse tai työllistäkää joku opiskelija tilalle. Meillä on paljon lahjakkaita opiskelijoita tässä yhteisössä, jotka varmasti tulevat ilolle piirtämään teille grafiikkaa. Maailma on täynnä generoitua materiaalia, joten pidetään meidän yliopistomme siitä vapaana.
Tekoälyn käytöstä pitää myös viestiä opiskelijoille selvästi. Esitysmateriaaleihin on yhtä tärkeää kuin lähteiden merkkaaminen myös ilmoittaa tekoälyn käytöstä. Lisäksi tekoälyn käytöstä tilaisuuksien litterointiin, nauhoittamiseen tai tekstittämiseen tulee ilmoittaa etukäteen opiskelijoille. Silloin on myös syytä miettiä sitä, onko opiskelijoilla mahdollisuus kieltäytyä heidän puheensa muokkaamisesta tekoälyllä.
Yliopistomme siis kaipaa kipeästi tekoälydokumenttia, jossa linjataan sallitusta, kielletystä tai pakotetusta tekoälyn käytöstä opetuksessa. Dokumentin tulisi kulkea virallisen ja demokraattisen valmistelun kautta ja sitä olisi syytä päivittää vähintään kerran vuodessa tarpeen mukaan. Dokumentissa tulisi ottaa kantaa onko opiskelijoilla tai työntekijöillä oikeus kieltäytyä tekoälyn käytöstä esimerkiksi kurssilla tai luentojen tallennuksessa.
Myös tekoälyn etiikka puhututtaa opiskelijoita monella tasolla. Informaatiota tekoälystä ja sen vaikutuksista tulee ovista ja ikkunoista, eikä sen alkuperää välttämättä tarkasteta. Tällöin on tärkeää kouluttaa meidän yhteisöämme oikealla tiedolla, mutta myös vastuullisuudesta tekoälyn suhteen esimerkiksi luonnonvarojen ja kestävyyden näkökulmasta kuin myös tekijänoikeuksien puolesta. Lisäksi opetuksessa on velvollisuus perustella tekoälyn käyttöä, jos opiskelija siitä kysyy. Avointa keskustelua on syytä käydä ja kuulla annettua palautetta.
Tein teille yleiset ohjenuorat siihen mitä pitää huomioida tekoälyn käytöstä viestittäessä:
- Saako tekoälyä käyttää kurssilla tai tehtävässä? Tässä voidaan hyödyntää Arenen liikennevalomallia viestittämään tasosta. Voiko opetusmateriaaleja syöttää tekoälylle?
- Mitä sovelluksia saa käyttää? Onko jokin sallittu ja aiheeseen erityisen hyödyllinen tekoälytyökalu?
- Miten tekoälyä saa käyttää? Tiedonhaussa, tekstin luonnissa, opiskelussa?
- Jos tekoälyä saa käyttää onko tekoälyllä, jotain aiheeseen liittyviä rajoitteita? Esimerkiksi osa lakiteksteistä ei toimi yhteen tekoälyn kanssa.
- Miten tekoälyn käytöstä raportoidaan kurssilla? Dokumentissa lehtisenä, mainintana tekstissä vai kurssin lopuksi, jossain erillisenä.
Mitä haluan, että teille jää mieleen on se, että me opiskelijat halutaan toimia oikein. Olemme valinneet olla korkeakoulussa ja mahdollisesti kasvattaa velkaa itsellemme, eli emme lähtökohtaisesti ole täällä huijaamassa itseämme läpi vaan oppimassa työelämätaitoja ja asiantuntijuutta. Puhukaa siis opiskelijoille avoimesti toiveistanne tekoälyn käytön suhteen ja antakaa selkeät raamit sen käyttöön. Käykää eettisiä keskusteluja opetustilanteissa, jotka muuten jäävät liian vähälle.
Kiitos!
Mitä foorumista jäi käteen?
Johdantopuheen tilaisuudessa piti tutkijatohtori Antti Koskinen, joka puheessaan pohti tekoälyn tuomaa murrosta yliopistossamme. Puheessa pohdittiin, miten koulutuksen tulisi vastata murrokseen, kun nykyinen tietotyö automatisoituu, työnkuvat muuttuvat ja ajatuksien todellinen omistajuus hälvenee. Koskisen mukaan tulevaisuudessa tulee vaalia ihmisen tuomaa lisäarvoa yhteiskunnassa, antaa tehdä virheitä, jotta luovuudelle vapautuu tilaa. Meidän opiskelijoiden tehtävä on kasvaa valveutuneiksi ja moraalisiksi toimijoiksi, jotka osaavat kritisoida tekoälyä ja sen tuottamaa materiaalia.
Koskista opponoi Susanna Kaitera koulutuksen ja oppimisen yksiköstä. Kaitera jatkoi hyvin Koskisen aloittamaa keskustelua siitä, onko tekoälyllä oikeasti tärkeä paikka ihmisten välisessä viestinnässä, kuinka tekoälyn yleistyminen voi eriarvoistaa oppijoita sekä yksipuolistaa tehtyä tutkimusta. Tilaisuuden lopuksi oli keskustelu osuus, jossa nousi esiin etiikan ja moraalin merkittävä paluu yliopiston tarjoamiin yleistaitoihin. Tekoälyn kehittyessä moraalinen vastuu kasvaa yksilöillä. Yhteisönä meillä on velvollisuus puhua avoimesti siitä, miten tekoälyä käytämme ja miksi se on tarkoituksen mukaista eli lopetetaan se kuiskiminen! Avoin keskustelu tekoälyn käytöstä niin tutkijoiden kuin opiskelijoiden kesken vähentää stigmaa sekä antaa mahdollisuuden kehittää opetustamme osaamistasoamme vastaavaan suuntaan. Meillä on yhteisönä mahdollisuus päättää, mihin suuntaan tekoälyn kanssa etenemme.