Opiskelijakulttuuriin liittyy monia perinteitä ja tapahtumia, joita voisi verrata vedenkeittimeeni. Ne ovat vanhoja ja toimivia, mutta niitä ei välttämättä ymmärrä heti. Vedenkeittimessäni on todella vaikea käynnistysnappi, eikä siinä ole merkkivaloa, joka kertoisi keittimen olevan päällä. Tämä aiheutti alkuun pieniä haasteita teen keittämisessä.
Pärjään nykyään vedenkeittimeni kanssa, kun olen opetellut sen käytön. En epäile, etteikö opiskelijakulttuurikin varmasti pärjäisi omien vedenkeittimiensä kanssa. Opiskelijakulttuurin ei kuitenkaan tulisi vain pärjätä, vaan loistaa olemassaolollaan. Jotta opiskelijakulttuuri voisi loistaa täysiä, pitää sen olla helposti lähestyttävää ja saavutettavaa kaikille.
Opiskelijakulttuuri ei kuole tai katoa minnekään, vaikka perinteitä ja tapoja muutettaisiin. Loukkaavien laulujen uudelleensanoittaminen, asiattomien kuvien ja esineiden poistaminen järjestötiloista tai vegaanivaihtoehdon keksiminen järjestön perinteiselle makkaraherkulle voi tuntua pieneltä ja mitättömältä, jos ei itse ole kokenut ulkopuolisuuden tai kuulumattomuuden tunnetta. Ne ovat kuitenkin tarpeellisia, jotta yhä useampi opiskelija kokisi opiskelijakulttuurin omakseen ja viihtyisi järjestöissä.
Muutokset vaativat kahta asiaa: aikaa ja tekijöitä, tai ehkä ennemminkin tekijöitä, joilla on aikaa. Moni järjestötoimija on jo täysin työllistetty opintojen ja järjestöhommien puolesta, eikä aikaa aktiiviselle muutoksen tekemiselle ole välttämättä helppo löytää. Toivoisin, että jokaisessa järjestössä priorisoitaisiin yhteistä aikaa toiminnan kriittistä tarkastelua ja mahdollista päivittämistä varten.
Luodaan siis omalla toiminnallamme entistä saavutettavampaa ja lähestyttävämpää opiskelijakulttuuria, jotta jokaisen on helpompaa päästä opiskelijayhteisöön mukaan. Vedenkeittimet voivat myös olla helppokäyttöisiä.