Kesäkuu tunnetaan Pride-kuukautena, jolloin ympäri Suomea järjestetään Pride-kulkueita ja -tapahtumia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon kunniaksi. Tässä maailmantilanteessa ihmisoikeustyön juhliminen tuntuu itsestäni tärkeämmältä kuin pitkään aikaan ja avaankin nyt, miksi Pridestä on pidettävä kiinni aiempaa tiukemmin.
Demokratia ja ihmisoikeuksien toteutuminen kulkevat usein käsi kädessä, mutta viime vuosina näiden kahden yhteinen taival on ollut rakoileva. Kansainvälisen demokratiainstituutti IDEAn (International Institute for Democracy and Electrol Assistance) vuonna 2023 julkaiseman raportin mukaan demokratia on heikentynyt ympäri maailmaa 2020-luvulla erityisesti koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan myötä. Vaikka globaalilla mittakaavalla nämä asiat ovat meillä edelleen hyvällä tolalla Suomessa, on täälläkin syytä pohtia demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen tulevaisuutta.
Euroopan perusoikeusviraston kyselytutkimuksen mukaan Suomessa vain 35 prosenttia seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvista pareista uskaltaa pitää kumppania kädestä kiinni julkisella paikalla. Tulosten sanoma on selkeä: seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhteisö pelkää edelleen oman ja läheistensä turvallisuuden puolesta erilaisen häirinnän ja syrjinnän vuoksi. Vaikka kyselytutkimuksen mukaan Suomen tilanne on Euroopan parhaasta päästä, ei tämä silti vapauta suomalaista yhteiskuntaa juhlistamaan näitä tuloksia aivan huoletta.
Suomessa on näkemykseni mukaan tällä hetkellä tilanne, jossa täytyy päättää, olemmeko edelleen demokratian ja ihmisoikeuksien edelläkävijöitä maailmanlaajuisesti vai taannummeko ajassa taaksepäin. Yle uutisoi toukokuun lopussa, että Pride-kuukausi ei tule näkymään oikeusministeriön eikä liikenne- ja viestintäministeriön viestinnässä. Tällainen kehityssuunta on huolestuttava – etenkin oikeusministeriössä, jonka hallinnonalaan kuuluu yhdenvertaisuuden edistäminen osana perusoikeustyötä. Jos nyt voidaan lopettaa ihmisoikeuksista viestiminen, niin mihin suuntaan seuraavaksi ollaan menossa?
Tämän tekstin taustamateriaaleja kahlatessani tuli hieman lohdutonkin olo – vahvana demokraattisena yhteiskuntana tunnettu Suomi tuntuu menevän taaksepäin omassa edistyksessään. Pride-kuukauden tapahtumia järjestetään lukuisten järjestöjen ja yhteisöjen voimin, mutta kysymykseni kuuluu: saavatko nämä tapahtumat ja toimet tarpeeksi tukea yhteiskunnan hallinnon ylemmiltä tahoilta, vai pyritäänkö niitä jopa häivyttämään?
Toisaalta löysin toivoa demokratiainstituutti IDEAn samaisesta raportista, jonka mukaan ihmisten osallistuminen kansaisyhteiskuntaan niin mielenosoitusten, äänestämisen kuin järjestötoiminnan kautta edistää demokratian kehitystä. Raportti toteaa, että ”tällainen julkinen osallistuminen, jopa vaarallisissa tai epävakaissa olosuhteissa, on toivon lähde demokratian tulevaisuudelle”. Kuten hallituksen jäsen Helena Ukkola kirjoitti viime vuoden TREYn Pride-blogissa, me opiskelijat olemme olleet pitkään eturintamassa yhteiskunnallisten liikkeiden edistämisessä. Kannustan kaikkia opiskelijoita jatkamaan yhteiskunnallista aktiivisuutta, ja yksi tapa sen edistämiseen onkin esimerkiksi Pride-kuukauden ohjelmaan ja tapahtumiin osallistuminen.
Siispä toivotan teille kaikille hyvää Pride-kuukautta ja kannustan teitä osallistumaan Prideen itselle luonnollisella tavalla, olipa se sitten marsseihin tai muihin tapahtumiin osallistumista tai esimerkiksi näistä asioita somettamista. Nauttikaa kesästä ja voikaa hyvin! <3
– Ingá
Lähteet:
Euroopan perusoikeusvirasto: LGBTIQ at a crossroads: progress and challenges -selvitys