“Pyöritellään vähän käsiä ja vaikka käännellään päätä… Sitten antaa mennä vaan!” Muutamassa sekunnissa parisenkymmentä pestiään aloittelevaa tai lopettelevaa puheenjohtajaa on siirtynyt kauniista piiristä imitoimaan erilaisia meemeistä tuttuja eläimiä lattianrajaan tai kaulat pitkällä ilmassa. Arvoitus on, ketkä kuuluvat samaan lajiin? Menossa on hieman toiminnallisempi ryhmiin jakautuminen Syndikaatin, eli edunvalvonta- ja ainejärjestöjen puheenjohtajien vallanvaihtopäivässä.
Hieman tavanomaisempi päiväni alkaa työkalujen terottamisella, eli toimistotyöläisen tapauksessa tietokoneen ja lukuisten sovellusten käynnistyessä ja päivittyessä. Kun olen ehtinyt tavanomaisesta poikkeamattomasta yhteydenottojen määrästä todeta, ettei maailma palanut tämänkään yön aikana, suuntaan useimmiten keittiöön ja nappaan toimiston suurimpaan mukiin jotain kuumaa kuten kahvia tai puuroa. Päivinä, jolloin liu’un töihin ajoissa, saa ensimmäisen tunnin kirjoitella keskittymistä vaativia ohjeistuksia tai blogitekstejä lähes itsekseen. Kymmenen aikoihin toimistolla on jo kuhinaa, ja keskittymisen herpaantuessa haluan hetkeksi ylös tuolista tai liikkeelle seisomaspotistani. Usein tekosyynä jaloittelulle haen lisää kahvia: tämä on toimistotyön kirous. Päivääni mahtuu pari tapaamista, joista ensimmäisessä pallottelen pienellä porukalla jotakin ajankohtaista asiaa ja jälkimmäisessä vaikka valmistelemme Järjestöstarttia.
Näin kaavamaisia päiviä ei ole tähän syksyyn kovin montaa mahtunut.
Erään kerran keksimme viedä keksin tai pullan sijaan vuosijuhlasillikseltä yli jääneitä maustekurkkuja tarjottavaksi tapaamiseen. Matkalla rakennustalosta sähkötaloon muodostui tästä herkkueväästä rallatus, jonka lauloimme tapaamisen aluksi. Toivottavasti kerhon edustajat ovat jo toipuneet tapauksesta, ainakin kurkut tulivat syötyä.
Viime aikoina kampuksen käytävillä on kulkenut yksi arvoitus. Kuluneen vuoden suurta järjestöhallituslaista Mattia lainatakseni se kuului näin: “Mikä on plörgit? Miten on plörgit? Kuinka on plörgit? Onko plörgit?”. PLÖRGIT, eli järjestötoimijoiden palkitsemistilaisuus, oli noin viikko sitten Hervannassa, ja oli ilo päästä antamaan tunnustusta edes osalle kaikista upeista opiskelijajärjestöistämme ja toimijoistamme. Tapahtuman nimen evoluutio alkoi pikkujouluglögeistä, kulki plögien kautta ja jossain pitkähkön perjantaisen työpäivän loppupuolella muuttui PLÖRGEIKSI.
En olisi osannut arvata, että olen sidosryhmän kanssa tapaamisessa jonka muistioon kuvataan vain kaksi asiaa. Ensimmäinen ei tässä ole mainitsemisen arvoinen. Toinen oli tämä:
vajaa kupillinen vaaleaa glögiä
2 cl Fireball Cinnamon Whiskyä
2 cl Cointreau-likööriä
Nautitaan kuumana ja kohtuudella. Perustuu suurpiirteisesti ravintola Tuhton reseptiin.
Viimeisimpänä metsästin joululahjaksi ympäri Tampereen keskustaa erästä tiettyä Muumien lautapeliä. Pelissä ilkeä haisuli on ripotellut roskaa ympäri kampusta, ja kampuskehitysvastaavan tulee huolehtia, että jäljet siistitään. Pelin nimi on post-it -lappujen harkitun sijoittelun jälkeen Kampus siistiksi.
Tänä vuonna onkin tuntunut, että päivä tarvitsee jonkin tällaisen höpsön ilonpilkahduksen ollakseen tavallinen. Jos tällainen vaihteleva työympäristö on asia josta pidät, kannattaa juuri nyt tarkistaa ajankohtaista -osio. TREYllä on avoinna muiden pestien ohella vakituisen tapahtumatuottajan paikka, joka on oiva tapa päästä osaksi toimiston arkea ja juhlaa.
Ihanaa joulun aikaa kaikille treyläisille ja treyläisten ystäville ja muistakaa levätä!
Tuulia