Viimeinkin vaalit

Vaalit ovat ihmisen elämän parasta aikaa. Sitä olen hokenut itselleni koko alkuvuoden ja säännöllisesti sitä ennenkin aina, kun vaaleja on ollut näköpiirissä. Äänestämisessä ja vaaleissa vaikuttamisessa on aina ollut sitä kuuluisaa jotakin. Se on inspiroinut itseäkin vaikuttamaan ja neljä vuotta sitten asettumaan jopa ehdolle.

Tänä keväänä olen saanut olla isosti tekemässä ylioppilaskunnan vaalikampanjaa. Sen puitteissa on niin tavattu ehdokkaita kuin tehty viestintäkampanjaa unohtamatta kaikkia niitä suunnittelupalavereita, jotka tähän hetkeen ovat johtaneet. Olen päässyt puhumaan meille opiskelijoille tärkeistä asioista erilaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kaikki vakuuttaneet muistavansa meidät myös vaalien jälkeen. Tätä pääsemme arvioimaan seuraavan neljän vuoden aikana.

Kuntavaalit ovat oikeastaan lempivaalini. Niissä vaikutetaan niin konkreettisesti meitä lähimpänä oleviin asioihin, että niistä on vaikea olla välittämättä. Tahdon lisää ratikkaa. Tahdon kaupungin olevan hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. Tahdon kohtuuhintaisia asuntoja. Kaikkiin näihin vaikutetaan kuntavaaleissa. Tampereella on jo nyt hyvä olla, mutta jotta täällä olisi hyvä olla myös tulevaisuudessa, on tärkeää äänestää sellaista puoluetta, joka ajaa meille opiskelijoille tärkeitä asioita. Tehdä vaalikoneita ja ottaa selvää sekä kuntavaaliohjelmista että ehdokkaiden lupauksista. Sunnuntaina ehtii vielä äänestämään, kunhan muistat käydä äänestämässä äänioikeusilmoituksesi osoittamassa paikassa. Sitä ennen on hyvin vielä aikaa löytää oma ehdokas.

Nuorten ja opiskelijoiden äänestysprosentti on huolestuttavan alhainen. Viime kuntavaaleissa 18–24-vuotiaiden äänestysprosentti oli 35 (Lähde: Allianssi, Tietoa nuorten äänestysaktiivisuudesta). Kuitenkin esimerkiksi Tampereella 20–29-vuotiaat ovat suurin ikäluokka (Lähde: Tilastokeskus, Väestön ikä- ja sukupuolirakenne 2020, kaikki alueet). Myös opiskelijoita on Tampereella joka kuudes. Joukossa on voimaa, varsinkin näin merkittävän kokoisessa joukossa. Kaupunki myös kuuntelee meitä opiskelijoita mielellään ja myös meidän, erityisesti meidän, äänillämme muutetaan Tamperetta ja samalla vähän maailmaa.

Tänä keväänä olen lämmöllä muistanut itseäni neljä vuotta sitten. Sitä nuorta ja innokasta ensimmäisissä vaaleissaan ehdolla olevaa Emmiä. Kaupunki oli eri, samoin maailmantilanne, mutta kuntavaalit pysyvät. Paljosta olen nuoremmalle itselleni velkaa. Vaikuttamisen palo ei sammu, kun se kerran on syttynyt.

– Emmi

TREYn hallituksen jäsen