Kevään kehysriihi tarjoili lisää kylmää kyytiä opiskelijoille. Päätös evätä yleinen asumistuki opiskelijoilta ja siirtää meidät takaisin opintotuen asumislisän piiriin on järkyttävä.
Päätöksessä on kerrottu asumislisän olevan korkeintaan noin 260 euroa kuukaudessa. Muutos tarkoittaa esimerkiksi Tampereella jopa yli 50 euron tulonmenetyksiä kuukaudessa. Opintorahan kanssa tamperelaisen opiskelijan kuukausitulot olisivat siis maksimissaan noin 540 euroa. Voin luvata, että harvan on mahdollista pärjätä vain tällä summalla. Halpojen asuntojen saatavuus loppuu väistämättä kesken ja elämisen kustannukset ovat olleet rajussa nousussa, eikä tilannetta ainakaan helpota yleisen arvonlisäveron nostaminen 25,5 prosenttiin.
Opiskelijalle jää mahdollisuudeksi vain velkaantua tai tehdä töitä. Syvällä velkaantumisella voi olla hyvin pitkiä vaikutuksia pitkälle opiskelijan tulevaisuuteen vielä valmistumisen jälkeenkin. Lisäksi sillä on pelotevaikutus alemmista sosioekonomisista taustoista tuleviin nuoriin, joille korkeakoulutus ei enää välttämättä näyttäydy taloudellisesti mahdollisena vaihtoehtona.
Opiskelijan tärkeimmän työn pitäisi olla opiskelu. Opintoihin käytetty aika on kuitenkin laskenut ja työntekoon käytetty aika lisääntynyt. Toimeentulon heikennykset epäilemättä nostavat opiskelijoiden halukkuutta käydä töissä, mutta samaan aikaan valmistumisajat venyvät ja oppimistulokset heikkenevät. Opiskelijoiden velka- ja työpakotus on lyhytnäköistä politiikkaa, jonka lisäksi opiskelijoiden päälle asetetaan vielä valtavia paineita valmistua määräajassa.
Kyseessä ei myöskään ole vain yksinkertainen kukkaronnyörien tiukentaminen ja euromääräinen heikennys. Yleisterveyden hoitotakuun löystäminen 14 vuorokaudesta kolmeen kuukauteen ja lääkekorvausten alkuomavastuun nosto 20 eurolla heikentävät varmasti myös opiskelijoiden pääsyä hoitoon ja kykyä huolehtia itsestään. Toimeentulohuolet, pitkät hoitojonot ja epävarmuus tulevaisuudesta maailman kriisien keskellä ovat omiaan lisäämään epätoivoa omasta tilanteesta. Opiskelijoiden on tarkoitus olla tulevaisuuden työvoimaa, mutta mielenterveyskriisi syö työkykyä jo opiskeluaikana.
Suomen hallituksella on tavoitteena nostaa korkeakoulutettujen määrä 50 prosenttiin ikäluokasta. Korkeakoulutus näyttäytyy kuitenkin yhä vähemmän houkuttelevana vaihtoehtona. Suomen kasvun kannalta olisi erityisen tärkeää, että meillä on tulevaisuudessakin turvattu suuri ja laadukas joukko korkeakoulutettuja. Valitettavasti hallituksen toimet ovat nyt suuressa ristiriidassa tavoitteiden kanssa.
Ymmärrän, että kotimaamme talous kaipaa jokaisen osallistumista velkatalkoisiin. Opiskelijat ovat kuitenkin jo osansa tehneet niin rahallisesti kuin jopa oman mielenterveytensä kustannuksella. Nyt riittää!
– TREYn puheenjohtaja Noora Hakulinen
