Jokunen teistä on saattanut kesällä huomata, että opiskelijoiden toimeentulo ja jaksaminen olivat heinäkuun kuumimpia perunoita. Kohu sai alkunsa 1.7. julkaistusta Suomen ylioppilaskuntien liiton kannanotosta, jolla haluttiin nostaa keskusteluun opiskelijoiden heikko toimeentulotilanne ja loman puute.
Kannanotto herätti paljon keskustelua mediassa ja mm. Twitterissä, kun SYL:n viesti ymmärrettiin vaatimuksena palkallisesta lomasta. Opiskelijoita verrattiin laiskanpulskeisiin syöttöporsaisiin ja muisteltiin, kuinka vanhoina hyvinä aikoina sentään jaksettiin ja pärjättiin vuoden ympäri lainarahallakin. Keskustelun lomassa pilkahteli onneksi myös perustellumpia argumentteja: Helsingin Sanomat julkaisi 9.7. vertailun siitä, miten opiskelun olosuhteet ovat muuttuneet vuosikymmenten saatossa ja kuinka ne ovat vaikuttaneet opiskelijoiden jaksamiseen ja toimeentuloon. Tämän päivän opiskelijoiden tilannetta ei siis voi enää suoraan verrata 70-, 80- tai edes 90-luvulla opiskelleiden tilanteeseen sen paremmin opintoaikojen, vuokratason kuin vaikkapa työllistymisnäkymienkään valossa.
10.7. julkaistussa artikkelissa Kelan pitkäaikainen opintotuen asiantuntija Ilpo Lahtinen kannatti ajatusta ympärivuotisesta opintotuesta: “Tukien rajallisuus on heikentänyt kesätuen hyödyntämistä ja ympärivuotisen opiskelun mahdollisuutta. Tällä hetkellä tilanne on kestämätön [- -].” Tilanne on myös ristiriitainen, kun ympärivuotinen opiskelu ei ole monilla aloilla mahdollista, mutta sitä vaaditaan niiltä opiskelijoilta, jotka jäävät ilman kesätöitä.
Somessa levinneistä väärinymmärryksistä huolimatta kohu nosti keskusteluun merkittäviä opiskeluaikaan liittyviä hankaluuksia. Moni nykyinen tai entinen opiskelija astui henkilökohtaisesti esiin ja kertoi niistä jaksamis- ja toimeentulo-ongelmista, joiden kanssa on joutunut opiskeluaikoinaan painimaan. Julkinen huomio on aiheellista, sillä jopa kolmannes opiskelijoista kärsii mielenterveyden ongelmista. Opintoraha ei riitä elämiseen, ja osa opiskelijoista joutuu rahoittamaan kesän työttömyysaikaa lainalla, joka on tarkoitettu opintojen rahoittamiseen.
Kohun jälkimainingeissa TREY otti yhdessä muiden ylioppilaskuntien kanssa kantaa opiskelijoiden heikkoon toimeentuloon vaatimalla tasokorotusta opintorahaan – toimenpide, joka helpottaisi opintoihin keskittymistä, ja vaikuttaisi välillisesti opiskelijoiden jaksamiseen ja mielen hyvinvointiin. Kaikkia opiskelijan sosiaaliturvan ongelmia tasokorotus ei ratkaisisi, mutta se olisi ilman muuta parannus tämänhetkiseen tilanteeseen.
Opiskelijoiden kesätoimeentulosta käyty julkinen keskustelu ei ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut suurempia poliittisia toimenpiteitä, sillä opintorahaan on hallitusohjelmassa varattu vain indeksikorotukset. Tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa: hallitus on tekemässä toivottuja panostuksia opiskelijoiden tukemiseen ja oppilashuoltoon. Tavoitteena on vahvistaa matalan kynnyksen palveluita, mikä toivottavasti näkyy pian myös Tampereella opintojen tukipalveluissa ja helpottaa sitä kautta opiskelijoiden kuormitusta.