Korkeakoulutukseen osallistuminen ei vieläkään ole kaikille yhtä saavutettavaa. Kaikki halukkaat eivät pääse sisään yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin, sillä opiskelupaikkoja on vain rajatulle joukolle. Siirtyminen toiselta asteelta ei aina tapahdu sujuvasti, ja hakija voikin joutua viettämään välivuosia opinnoista. Lisäksi Suomi otti vuodesta 2017 alkaen käyttöön lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille, joten tutkintokoulutus ei ole enää kaikille maksutonta.
Julkisessa keskustelussa on puhuttu aivan liian vähän siitä, miten saavutettava suomalainen korkeakoulutus todellisuudessa on. Koulutuksellisen tasa-arvon nähdään perustuvan siihen, ettei kenenkään tulotason tai perhetaustan tulisi vaikuttaa siihen, miten pitkälle kouluttautuu. Hanna Norin (2011) tutkimuksen mukaan opiskelijavalinnat suosivat nuoria ja kaupungissa asuvia hakijoita, joiden vanhemmat ovat korkeakoulutettuja. OECD:n mukaan myös sukupuolten väliset erot näkyvät opinnoissa, kun naiset suorittavat todennäköisemmin tutkinnon tavoiteajassa verrattuna miehiin.
Korkeakoulutuksen eriarvoistumiskehitykseen on Rinteen hallitusohjelmassa kiinnitetty huomiota. Hallituskauden aikana tehdään korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma, jossa tunnistetaan niitä tekijöitä, jotka estävät tasa-arvon toteutumista korkeakoulutuksessa siirtymissä ja opintojen aikana. Tavoitteena on myös tukea aliedustettujen ryhmien opiskeluihin pääsyä ja opintojen läpäisyä asetettavien mittarien ja toimien avulla.
Maksuton koulutus on taannut sen, että pienessä maassa korkeakoulutukseen eteneminen ei ole ollut este huonompiosaisille perheille. Vanhempien koulutus, ammattiasema tai varallisuus ei ole vaikuttanut siihen, miten kannattavana koulutusta on pidetty. OECD:n mukaan esimerkiksi vanhempien koulutustaustalla ei ole niin merkittävää vaikutusta opintojen läpäisyyn Suomessa kuin muualla maailmassa. Toisaalta edelleen alemmista sosioekonomisista taustoista tulevat opiskelijat kokevat kuitenkin opintolainan nostamisen ja työssäkäynnin välttämättömämpänä.
“Minulle koulutuksesta aiheutuvat maksut konkretisoituivat toisella asteella. Joskus valintoja piti tehdä jopa ruokaostosten ja oppimateriaalien välillä. Sillä sekunnilla kun täytin 18, hain opintolainaa, sillä muuta mahdollisuutta toimeentulon turvaamiseen ei ollut. Koen opintolainan kerryttämisen valtavana taakkana, joka ahdistaa minua. Nyt yliopistossa koen painetta valmistua tavoiteajassa ja jopa sitä nopeammin, koska lainasumma on kertynyt jo isoksi”, kertoo TREYn hallituksen koulutuspoliittinen vastaava Jenna Rantanen.
Koulutusta ei voida pitää aidosti maksuttomana ilman tekoja saavutettavamman koulutuksen eteen. Jokaisen opiskelijan kykyyn opiskella päätoimisesti on panostettava, jotta eriarvoistuminen ei tästä lisäänny. Jotta tärkeältä saavutettavuustyöltä ei täysin katoaisi pohja, on maksuttomuuden periaatteesta pidettävä kiinni entistäkin tiukemmin.
Maksuton koulutus on Suomen suurin saavutettavuusteko.
*Blogi on kirjoitettu osana maksuttoman koulutuksen päivää, jota viestetään 29.11.2019. Maksuttoman koulutuksen päivä on Suomen ylioppilaskuntien liiton ja ylioppilaskuntien kansallinen päivä, jolloin nostetaan esiin maksuttoman koulutuksen merkitystä. #maksuton koulutus #studentsoffinland
Lähteet:
Nori, H. (2011). Keille yliopiston portit avautuvat?: Tutkimus suomalaisiin yliopistoihin ja eri tieteenaloille valikoitumisesta 2000-luvun alussa. Turku: Turun yliopisto.
OECD (2019), Education at a Glance 2019: OECD Indicators, OECD Publishing, Paris,