Opiskelijoilta vaaditaan koko ajan enemmän, parempaa ja tehokkaammin. Korkeakouluopintoja pitäisi tehdä jo lukiossa. Toiselta asteelta tulisi siirtyä korkeakouluun mahdollisimman nopeasti ilman välivuosia. Korkeakoulututkinto taas tulisi saavuttaa viimeistään tavoiteajassa, mutta kokoaikaisen opiskelun ohella pitäisi myös kansainvälistyä, käydä vaihdossa, kerryttää relevanttia työkokemusta ja olla muutoinkin aktiivinen yhteiskunnan jäsen. Jatkuvan oppimisen hengessä osaamista pitäisi puolestaan koko ajan täydentää, työtä kuitenkin kokoaikaisesti tehden. Ei ihme, että opiskelijat ovat uupuneita.
Koulutus- ja osaamistason nostaminen on ollut yhtenä nykyhallituksen julkilausuttuna tavoitteena. On kuitenkin syytä pohtia, kuinka hyvin nykyinen koulutuspolitiikka on sitä edistänyt. Toki kehittämistoimia tälläkin hallituskaudella on tehty: korkeakoulutuksen aloituspaikkoja on nostettu, oppivelvollisuusikää pidennetty ja koulutuspoliittinen selonteko sekä korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelma on laadittu. Nämä ovat askelia oikeaan suuntaan. Kyseiset toimenpiteet eivät kuitenkaan auta osaamistason nostamisessa, jos yhä useampi opiskelija väsyy vaatimusten ristipaineissa.
On kiinnitettävä huomiota siihen, millaista osaamista koulutus tosiasiassa tällä hetkellä tuottaa: onko opiskelijoilla edes mahdollisuutta syvälliseen oppimiseen ja opittujen asioiden reflektioon, vai pitääkö sisäistää tietoa mahdollisimman nopeasti. Kun huomio on vain suoritettujen opintopisteiden ja tutkintojen määrissä, jää koulutuksen sivistyksellinen ulottuvuus helposti varjoon. Tämä, jos jokin on uhka osaamistason nousulle.
Me tarvitsemme koulutuspolitiikkaa, joka huomioi ihmisten henkiset voimavarat ja hyvinvoinnin. Me tarvitsemme koulutuspolitiikkaa, joka antaa opiskelijoiden rauhassa keskittyä opiskeluun ja osaamisensa kehittämiseen. Ja aivan eritoten me tarvitsemme myös koulutuspolitiikkaa, joka antaa ihmisille aikaa miettiä, muuttaa suuntaa, vaihtaa alaa, ja nauttia opiskelusta ja uuden oppimisesta. On armollisemman koulutuspolitiikan aika.
– Jenna Rantanen, TREYn koulutuspolitiikan ja kansainvälisten asioiden asiantuntija