Ennen opiskelujen aloittamista voi olla vaikea hahmottaa, mitä se opiskeluelämä tai yliopistossa opiskelu oikeastaan on. Meillekin kävi niin – vielä vuosi sitten emme olisi uskoneet mihin kaikkeen fuksivuoden aikana tulisikaan ryhdyttyä. Vielä yhteishakuakin täytellessä uskoimme, että yliopistossa opiskelu olisi armottoman rankkaa, pääosin pänttäämistä ja illatkin kuluisivat opiskellessa.
Eihän se sitä nyt oikeasti ole. Tai päivät toki kuluvat opiskellessa, mutta iltaisin on onneksi aikaa kaikkeen muuhunkin, kuten verkostoitumiseen, ekskursioihin ja fiineihin illallisiin Bommarissa. Jos totta puhutaan, saattavathan nuo em. aktiviteetit joskus huomaamatta mennä sen opiskelun edellekin, ehkä jopa korvata sen.
Me itse päädyimme fuksivuoden aikana ylittämään omia rajojamme, ja ehkä jopa joitain estojamme, asioita mihin emme olisi ikinä uskoneet uskaltavamme ryhtyä. Kilta- ja kerhotoiminta sekä nakkeilu ovat tarjonneet rutkasti mahdollisuuksia uuden oppimiseen, oli se sitten pakettiautolla ajaminen, paljun lämmittäminen, tai jopa tapahtuman järjestäminen. Lisäksi sitsaaminen ja muihin kilta- ja kerholähtöisiin tapahtumiin osallistuminen on tuonut meille kavalkadin kavereita lähes kaikilta opintoaloilta.
Vaikka se ehkä tuntuukin kliseiseltä, koemme saaneemme Hervannan kampukselta kuin perheen. Riippumatta koulutusalasta vanhemmat tieteenharjoittajat ovat tuntuneet ottaneen meidät avosylin vastaan – harva epäröi auttaa pihalla olevaa fuksia, ja usein auttajia on jopa muille jakaa. On ollut myös mahtavaa huomata, miten avoin tunnelma yliopistolla on, eikä merkittävää jakoa eri koulutusalojen välillä ole. Tuntuu kuin olisimme kaikki samassa veneessä, oli se sitten yhdessä harkkatehtävien tekemistä tai luennolle kiiruhtamista, tai ihan vaan kahvin kittausta.
Sen olemme huomanneet, että aktiivisuus kannattaa. Vaikutusmahdollisuuksia on monia, ja esimerkiksi yo-kunta järjestää säännöllisiä Kuppi Kopoa –tapahtumia, johon fuksitkin ovat tervetulleita kertomaan omia mielipiteitään koulutuspolitiikasta. Kaikenlaiseen toimintaan mukaan lähteminen on melko helppoa, ja fuksit pääsevät halutessaan vaikuttamaan siinä missä muutkin.
“With great power comes great responsibility.”
Uudelle fuksille voi helposti käydä niin, että opintojen alettua uusiksi lempitermeiksi kehkeytyvät akateeminen vapaus, ja akateeminen vartti. Lukiosta vasta ulos selvinneenä oli aivan mahtavaa huomata, etteivät kaikki luennot olleetkaan pakollisia, ja että osan niistä pystyi katsomaan etänä kotoa videotallenteelta. Ajatus oli alkuun meillekin innostava, mutta huomasimme nopeasti, että kun matematiikan luentoja oli vähän liikaakin rästissä ja laskuharjoituksissakin assistentti vaan päätyy toteamaan, että “Yritä nyt vain ymmärtää”, että ehkä se pelkkä lusmuilu ei ollutkaan avain onneen.
Avainoivallus olikin, että se akateeminen vapaus toi myös akateemista vastuuta. Toisin sanoen, että yliopistossa vastuu omasta oppimisesta on nimenomaan omissa käsissämme, ja se mitä kursseista jää käteen on aika lailla suoraan verrannollinen omaan panostukseen. Tuon oivalluksen jälkeen olikin yhtäkkiä vähän helpompi läpäistä kursseja.
Koska me olemmekin kohta jo Koskessa, ja synnymme uudelleen teekkareina (WAPPU, JEE<3!), haluammekin antaa tähän blogiin ehkä eksyville ensi vuoden fukseille seuraavat vinkit: Opiskele! Osallistu! Onnistu!
Nämä voimme taata – niillä pärjää.
Ihanaa Wappua teille kaikille toivottavat
Katri ja Richard, (toistaiseksi!) fuksit