Arvoisa rehtori, provosti, dekaanit. Hyvät vastavalmistuneet.
Tampereen ylioppilaskunta TREYn puolesta haluan onnitella teitä tutkinnon loppuun suorittamisesta. Tämä on monella tapaa merkittävä päivä.
Opiskeluajan yliopistossa sanotaan olevan elämän parasta aikaa. Syitä tähän voi olla monia: vieraskielisen metodikirjallisuuden parissa kahlaaminen, missattujen luentojen oppimispäiväkirjojen kirjoittaminen, se alkuperäinen T3 -tietotekniikkataidot-kurssi.
Uskon kuitenkin, että opiskeluajasta ainutlaatuisen tekevät muut ihmiset, yhteisö. Olemme kaikki yliopistolla jäseniä monenlaisissa yhteisöissä: ainejärjestöissä, kerhoissa, ylioppilaskunnassa. Toiset löytävät kaverinsa heti orientaation ensimmäisenä päivänä, toiset kävelevät täältä salista ulos uuden ystävän kanssa. Yhteisöön kuuluminen bileineen, vuosijuhlineen ja wappuineen jää varmasti mieleen. Se tekee yliopistosta elämän parasta aikaa. Joskus jopa niin parasta, ettei siitä malttaisi mitenkään luopua.
Mutta mitä siitä jää käteen? Virallisen opetussuunnitelman ulkopuoliset aktiviteetit opettavat paljon: excursiot, järjestötoiminta ja verkostoituminen. Tämän vuoden Pedafoorumissa, koulutusalan tapahtumassa, AYY, HYY, ISYY ja TREY esittelivät ehdotuksia siitä, miten aktiivisesta toiminnasta kansalaisyhteiskunnassa voitaisiin palkita opintopistein. Aloitteen nimi on kansalaisnoppia.fi.
Tulevaisuuden työelämä on vaativampaa kuin koskaan. Mikko Kosonen, Aalto-yliopiston hallituksen puheenjohtaja, piti Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlilla erinomaisen puheen tulevaisuudesta. Tulevaisuudessa emme pärjää enää siiloutuneella osaamisella, vaan meidän tulee olla laaja-alaisempia ja poikkitieteellisempiä kuin aikaisemmin. Monimutkaiset ongelmat ratkeavat vain oppiainerajat ylittävällä yhteistyöllä. Tässä tiivistyy myös uuden tampereen yliopiston ydinajatus. Yliopistofuusion myötä te olette Tampereen yliopiston ja ylioppilaskunnan ensimmäiset alumnit.
Miltä se teidän mielestänne kuulostaa? Täällä voi olla monia, jotka olisivat halunneet tutkintotodistukseensa vanhan yliopiston logon tai ylioppilaskunnan tervehdystä pitämään vanhan ylioppilaskunnan edustajan. Mutta: TREY kuten uusi yliopisto on lupaus ja mahdollisuus parempaan. Me ensimmäinen hallitus ja edustajisto olemme sekä kiitollisessa että epäkiitollisessa asemassa tehdä asioita ensimmäistä kertaa.
Myös te, alumnit, olette luomassa jotain uutta. Te olette ratkaisevassa roolissa siinä, millaiseksi alumnitoimintamme muodostuu. Ja mikäli tämä uusi identiteetti kuulostaa epämiellyttävältä, pelko pois: saammehan itse valita, millaisiin yhteisöihin kuulumme. Haluan silti rohkaista teitä olemaan aktiivisia: sitä ei yliopisto tai ylioppilaskunta voi puolestanne olla. Siirtyminen pois akateemisesta yhteisöstä ei ole niin suuri hyppy kuin ehkä ajatellaan. Yliopiston ovet ovat auki: tänne voi tulla takaisin, onhan kyseessä kuitenkin julkinen tila. Myös yhteisön luo voi palata: fuksiviikoille, vuosijuhlille, alumnipäiville. Teidän urapolkunne ja tarinanne kiinnostavat opiskelijoita ja henkilökuntaa.
Jokaiseen valmistujaispuheeseen tarvitaan aina yksi neuvo, ja se tulee tällä kertaa historioitsijalta. Se kuuluu näin: ennen hyvin harvoin oli paremmin. Mennyttä on helppo haikailla ja nostalgisoida. Samalla kuitenkin menettää mahdollisuuden nähdä kehitystä ja parannuksia. Tämä pätee järjestöissä, yhteiskunnan rakenteissa ja taloyhtiöiden yhtiökokouksissa: onhan nykyajan yleisin luontoäänikin muutosvastarinta.
Kokemus ja osaaminen kannattaa kanavoida kriittiseen ja rakentavaan toimintaan, sillä siihen teidät on koulutettu. Menkää siis: ottakaa mukaanne oppi, yhteisö ja muistot, ja tulkaa joskus käymään. Te olette yhteiskunnan ja maailman toivo – aina kunnes seuraavat asiantuntijat valmistuvat ja tämä taakka siirtyy heidän harteilleen. Mutta ennen kuin juoksette pelastamaan maailmaa, ottakaa hetken hengähdystauko. Sen te olette ansainneet.
Itseni ja Tampereen ylioppilaskunnan puolesta toivotan teille vielä kerran lämpimät onnittelut valmistumisenne johdosta.
Kiitos!