Huomaathan, että osa puheesta on suomeksi ja osa englanniksi.
”Dear students, deans, staff, professors, exchange students, parts of our community old and new, everyone who is following this event. I am Aleksi Niemi, chair of TREY and on the behalf of the student union and all students I wish to speak with you for a moment.
Uuden lukukauden alkaminen on inspiroivaa ja jännittävää aikaa. Tampereen kadut täyttyvät jälleen haalarikansasta, jotka ohjaavat uusia opiskelijoita tähän lukuvuoteen. Meille palaaville opiskelijoille ja varmasti myös henkilökunnalle usein tosin unohtuu se jännitys ja epävarmuus mitä uusilla opiskelijoilla tää aika aiheuttaa.
Siksi ajatellessani tän puheen aihetta mää päätin puhua teille kahdesta teemasta mitkä olisi ehkä lohduttaneet mua jännittyneenä fuksina. Armosta itseään kohtaan ja harhailusta.
Inspired by the excitement and nervousness that many new students feel during their start at the university, I wish to speak to you about self-forgiveness and allowing yourself the time to wander.
Mää aloitin opintoni hallintotieteiden tutkinto-ohjelmassa Tampereen yliopistossa aikana ennen monialayliopistoa. Silloin ei ollut edes ratikkakiskoja. Mää olin täynnä huolia ja epävarmuutta kun muutin Tampereelle. Muistan miten itse orientaatioviikolla vielä mietin etten ansaitse olla täällä.
Olin ylittänyt pääsykokeen pisterajan puolella pisteellä ja se puoli pistettä pyöri mun mielessäni koko ajan. Lisäksi olin huolissani etten saisi kavereita uudesta kaupungista. Tää tarkoitti sitä että mää suoritin ensimmäisinä parina kuukautena ihan kaiken. Kaikissa tapahtumissa piti käydä vaikka ei välttämättä huvittanut. Kurssit piti läpäistä korkeimmilla arvosanoilla.
Fuksiviikkojen jälkeen olin saanut tuttavuuksia mutta en varsinaisesti kavereita yrityksestä huolimatta. Vaikutti että kaikilla muilla oli yhtäkkiä valmiit porukat jossa oli hyvä henki ja itse olin jotenkin onnistunut jäämään ulkopuolelle. Olin lisäksi lopen uupunut kun koitin suorittaa kursseja liian kovalla intensiteetillä. Jotenkin siinä hetkessä ajattelin homman olevan siinä. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ollut.
Sain aluksi kavereita harrastustoiminnan kautta ja sitten hiljalleen kun lähdin ainejärjestön toimintaan. Lopulta kolmantena opiskeluvuonna löysin sen oman ydinkaveriporukan omasta järjestöstä. Tajusin myös, että erittäin moni mun lähipiirissä oleva superskarppi ihminen ajatteli olevansa akateemisesti huijari ja huolehtivansa kavereiden saamisesta.
Tän tunteen yleisyyden takia musta on tärkeää olla armollinen itselleen. Uusien elämänvaiheiden alkuun liittyy usein todella paljon paineita, mutta musta tärkeintä on osallistua asioihin sillä tavalla joka tuntuu itselle parhaalta. Niitä ei kannata pakottaa itsensä suorittamaan kuten itse tein. Itsestään ei kannata antaa 110% vaan usein 80% on aivan tarpeeksi ja kestävämpää pitkällä juoksulla. Ole itsellesi armollinen ja ota asioihin aikaa, ne yleensä järjestyvät sillä.
As a new student I was harsh on myself on grades and worried about making friends in a new city. I thought that the first few weeks were my only chance to make friends even though the reality was very different. Later on I found my type of people through student activities and discovered they were just as harsh on themselves as me. Over the years I have realized how important it is to have self-forgiveness and give yourselves second chances and breaks.
Sitten harhailusta. En tässä puhu luentosalien etsimisestä. No sillekin varmasti löytyy aikaa.
Yksi elämäni parhaista päätöksistä oli se, että fuksisyksyn jälkeen annoin itseni harhailla. Mää oon lähtenyt järjestön hallitukseen hetken mielijohteesta kun mua on kysytty, mää oon opiskellut hallintotieteilijänä nettisivuja ja koodaamista koska se kuulosti hauskalta ja kiinnostavalta. Näihin mahdollisuuksiin tarttuminen antoi mulle tosi paljon.
Järjestötoiminta toi mun elämään tärkeitä ystäviä, rakkauden kokoustamiseen, inspiraatiota uralle ja unohtumattomia kokemuksia. Nettisivujen koodaaminen teki musta hallintotieteilijän joka voi aluksi tuottaa kunnan sivuille tekstiä ja sitten lisätä sen tekstin sinne. Tää on yllättävän haluttu kombo ja avasi mulle ovet harjoittelupaikkaan mikä muuten olisi jäänyt sivu suun.
Kokeilkaa siis uutta ja poiketkaa siltä suorimmalta polulta! Sanokaa rohkeasti kyllä uusille harrastuksille, kiinnostaville opintokokonaisuuksille ja opiskelukavereiden kummille ehdotuksille. Jos asia ei nappaa niin sit sen voi lopettaa. Mutta jos sitä ei kokeile niin jotain erityistä voi jäädä kokematta tai oppimatta. Ja oppiminen on kuitenkin erittäin ydinosa opiskelijan elämää.
Then about taking time to wander. I have personally found my interests and passions in the university by saying yes to unexpected requests and taking courses that are different from my major. Who knows, you might find your specialization, friends or a career path from saying yes to wandering.
That is not always easy in our modern world of being constantly goal-focused. I recommend all of you to try out something new. The worst option is that the subject might not be for you and the most likely option is that you will learn something new. And learning is what being a student is all about.
Nykyajan opiskelijavalintajärjestelmät ja tiukat suoritusajat eivät anna niin paljon aikaa joustavuudelle kuin me muuttuvassa elämänvaiheessa olevat usein tarvitsisimme. Kuitenkin suorittamalla opinnot putkessa mahdollisimman nopeesti voi usein jäädä huomiotta jotain oleellista tässä yliopistoyhteisössä. Kannustankin teitä kaikkia vaikuttamaan lähiympäristöön on se sitten järjestötoiminnan, ylioppilaskunnan tai ihan vain kurssikavereille juttelun kautta. Vaikuttamalla lähellänne oleviin ihmisiin voitte muuttaa jonkun ihmisen elämän suunnan totaalisesti.
Siinä mun ajatuksia armosta ja harhailusta. Toivon teille kaikille vuotta jossa teillä on superhauskaa yliopistolla, mutta muistatte myös olla itsellenne armollisia ja ottaa aikaa harhailuun.
Tää päivä ja tää täynnä oleva sali tuo mulle todella paljon toivoa. Ensimmäiseen kertaan pariin vuoteen tämä tervehdys pidetään läsnäolototeutuksena ja se saa mun oman työn opiskelijoiden eteen vaikuttamaan paljon konkreettisemmalta kuin hyvinkin toteutettu streami-tapahtuma.
It has been a pleasure to speak with you live today! Seeing this many people gathered together gives me energy to keep working to make tomorrow better for the students of Tampere.
Remember to give yourself the chance to wander and don’t be too rough on yourselves. On the behalf of myself and the student union I thank you for the chance to speak and wish you an excellent new academic year!”