Uusi vuosikymmen, uusi vuosi, uusi kevätlukukausi. Kesätyönhakupöhinä alkaa jo tammikuun ensimmäisenä päivänä ja kaikki hiovat hakemuksiaan. Kandi- ja graduseminaarit vievät opiskelukavereita kohti valmistumista. Kaikki ovat tipattomine tammikuineen ja fitness-vegaanihaasteineen elämässä terveellistä, täydellistä elämää. Oma aktiivisuusrannekkeeni toteaa syyttävästi: ”Viimeisin treeni 10 päivää sitten”.
En ole oikein ikinä pitänyt kevätlukukaudesta. Alanvaihtajana olen päässyt kokemaan muutamat pääsykokeet ja niiden tuoman lukurumban. Yliopistoon pääsyn jälkeen asia ei helpottanut. Muut tuntuvat saavan töitä jo helmikuussa ja itselläni ei tunnu millään tärppäävän. Opintojen, työnhaun ja muun elämän pallottelu on vaikeaa, mutta kaikilla opiskelukavereilla se tuntuu sujuvan kuin tanssi.
Tämä on kuitenkin täyttä harhaa. Luentotaukojen keskustelut ja somepäivitykset eivät anna kokonaista kuvaa ihmisten elämästä. Kukaan ei oikeasti ole ihan yhtä innovoiva kuin LinkedInissä tai niin häikäisevä kuin Instagramissa. Kukaan tuskin elää #bestlifeään joka ikinen päivä.
Paremmat elämäntavat ja itsensä kehittäminen ovat tosi siistejä asioita. Myös LinkedIn on hyvä laittaa minttiin ja työnhaku on usein lopulta mukava kokemus (ainakin onnistuessaan). Kuitenkin tällaisen suorituskeskeisen elämäntavan jalustalle nostaminen ei ole terveellistä eikä realistista. Paine suoriutua kaikesta tekee oman elämän vaikeuksien jakamisen erittäin vaikeaksi. Kaikkihan me haluamme pitää yllä jonkin sortin kulissia.
Ihmiset eivät kuitenkaan ole täydellisiä, ja siksi mielestäni rehellisesti vaikeuksista puhuminen on ihailtavaa. Avun pyytäminen on todella vaikeaa mutta samalla erittäin rohkeaa. Tässä poikkeuksellisen masentavassa säässä ja myrskyisässä maailmantilassa se on täysin ymmärrettävää.
Opinnot voivat viivästyä, ala voi vaihtua ja joskus terveellisinkin ihminen tilaa pizzaa. Tärkeintä on, että ymmärrämme tämän olevan täysin luonnollista. Ei siis kannata sortua kevätlukukauden aiheuttamaan tulevaisuudenstressiin. Aina ei tarvitse suoriutua, vaan voi keskittyä vain opintoihin tai omaan mielentilaan. Ihmiset etenevät opintojen tiellä omaan tahtiinsa, ja sen pitäisi olla täysin ok. Epäonnistuminen on osa arkea eikä sitä pitäisi hävetä.
Olen itse tosi innoissani tästä vuodesta. Olen päässyt perehtymään TREYn hallitustoimintaan ja suunnittelemaan jo jännittäviä viestintäkampanjoita. Varaudun jo valmiiksi niin onnistumisiin kuin epäonnistumisiinkin. Lisäksi ilmoitin kandiohjaajalle, että katsotaan vuoden päästä uudestaan. Suosittelenkin tämän innoittamana teille asioiden priorisointia ja uusien asioiden kokeilua oman jaksamisen mukaan! Vaikka kevätlukukausi on meille kaikille stressin ja suoriutumispaineiden täyteinen, koetetaan olla ihannoimatta sitä ja kohdataan sen tuomat haasteet yhdessä!
–Aleksi, TREYH20 viestintä & brändi