Me opiskelijat vaadimme valtioneuvostolta lupauksien pitämistä ja toivomme vahvaa selkärankaa tulevissa budjettineuvotteluissa.
Yliopistojen perusrahoitukseen luvattiin lisätä keväällä laaditussa hallitusohjelmassa 40 miljoonaa euroa. Sen sijaan valtiovarainministeri Mika Lintilän (kesk) talousarvioehdotuksessa vuodelle 2020 yliopiston perusrahoitukseen osoitettiin 10 miljoonaa euroa, samalla kun ammattikorkeakouluille kaavailtu 20 miljoonaa euroa muuttui ehdotuksessa viideksi miljoonaksi euroksi.
Tässäpä valtioneuvostolle budjettineuvotteluihin pieni muistilista:
- Koko hallitusohjelma perustuu työllisyyden kasvuun.
- Kuten hallitusohjelmassa suoraan todetaan, ”työllisyyden edistäminen edellyttää vahvaa panostusta koulutukseen ja osaamiseen”.
- Koulutukseen ja osaamiseen panostaminen edellyttää rahaa.
Yliopistojen perusrahoituksen määrä on vähentynyt kaikilla yliopistoilla jo vuosia. Uusi hallitus lupasi korjata pitkään jatkuneet koulutusleikkaukset vahvistamalla ennakoitavan ja pitkäjänteisen perusrahoituksen roolia sekä toteuttamalla indeksikorotukset täysimääräisinä koko hallituskauden ajan.
Arene, Unifi, Sivistystyönantajat, Professoriliitto, Tieteentekijät, OAJ, SAMOK ja SYL julkaisivat tänään yhteisen tiedotteen talousarvioesityksen ongelmakohdista: “Täysimääräiset indeksikorotukset sekä hallitusohjelmassa sovittu erillinen 60 miljoonan euron perusrahoituksen korotus paikkaavat osaltaan edellisten hallitusten päätösten myötä syntynyttä noin puolen miljardin vajetta korkeakoulujen julkiseen rahoitukseen. Nyt valtiovarainministeriö on leikannut luvatusta summasta kolmeneljäsosaa.”
Nyt kaavailtu yliopistojen 10 miljoonaa ja ammattikorkeakoulujen viisi miljoonaa euroa ei noudata hallitusohjelman henkeä, vaan olisi märkä rätti tuninaamalle ja lähinnä osoitus eduskuntavaalien aikaisesta koulutusmyönteisyydellä keppihevostelusta. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arenen toiminnanjohtaja Petri Lampinen tiivistää tämän hyvin:
– Kylmää kyytiä on luvassa korkeakouluille, jos hallitusohjelmaan kirjatut rahoituksen lisäykset toteutuvat vain pieneltä osin. Viisi miljoonaa ei vastaa edes inflaatiota. Tämä tarkoittaisi rahoituksen reaaliarvon supistumista.
Kymmenen miljoonaa lisäeuroa tuntuu tässä vaiheessa enemmän keskisormelta kuin kädenojennukselta. Mihin sitä perusrahoitusta sitten tarvitaan?
Viime vuosien koulutusleikkaukset ovat kohdistuneet henkilöstöön. Tukipalveluista ja ohjauksesta leikkaaminen on johtanut hallinnollisten tehtävien kasautumiseen opetushenkilökunnalle. Palveluiden puute ja opetuksen kärsiminen on todellinen ongelma, joka realisoituu yleisenä hyvinvoinnin laskuna. Kaikki opiskelijaliikkeen vaalikyselyyn vastanneet eduskuntapuolueet pitivät nuorten ja opiskelijoiden lisääntyneitä mielenterveysongelmia haasteena, johon tulee tarttua seuraavan vaalikauden aikana. Toivomme, että tämä huomioidaan myös yliopistojen perusrahoituskeskustelussa.
Korkeakouluvision tavoitteena on saada joka toiselle nuorelle aikuiselle korkeakoulututkinto. Puoli vuotta kestäneiden tradenomiopintojeni ansioista voisin asiantuntevasti arvioida, että merkittävä aloituspaikkojen kasvu vaatii rahallisia panostuksia. Jo ennen talousarvioesityksen julkaisua arvosteltiin hallitusohjelmassa luvatun 40 miljoonan euron riittävyyttä suunniteltujen aloituspaikkojen määrään. Lienee sanomattakin selvää, että jostakin suunnasta tulee joustaa, jotta tulevaisuudessakin opiskelijoille voidaan turvata laadukasta ylimpään tutkimukseen perustuvaa opetusta.
Kun aliresursoitu opetushenkilöstö koettaa opettaa pahoinvoivaa opiskelijamassaa, on seurauksena tutkintojen laadun heikentyminen. Nostapa siinä Suomen osaamistasoa tai tee laadukasta tutkimusta. Riittävällä perusrahoituksella turvattaisiin lähiopetuksen säilyminen, asianmukaiset työtehtävät ja riittävät resurssit sisäänottomäärien noustessa.
Koulutus tulisi nähdä investointina. Euroopan tutkimusyliopistojen liiton raportin laskelmien mukaan jokainen yliopistoihin sijoitettu euro maksaa itsensä viisinkertaisena takaisin. Keväällä vaalikeskusteluita seuratessa on ollut ilahduttavaa huomata, että valtaosa hallituksesta on samaa mieltä koulutusrahoituksen tärkeydestä.
Muistakaa hallitus meitä opiskelijoita, muistakaa kirjoitukseni alussa kertomani muistilista ja muistakaa hallitusohjelmanne. Me opiskelijat jäämme innolla seuraamaan valtion meno- ja talousarvion valmistelua. Kuten Lintilä keskiviikkoisessa tiedotustilaisuudessa tokaisi: ”Nyt pitäisi painaa investoinneissa turbonappia!”
Korkeakoulupoliittisin terveisin
Annika
