Kuluva vuosi ylioppilaskunnan tapahtumatuottajana on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Sattuneesta syytä tapahtumia ei ole keväällä pahemmin pystytty järjestämään, ja työtehtäväni ovatkin käsittäneet tapahtumien suunnittelua ja niiden perumista, keskustakampuksen palvelupisteen muuton organisointia sekä toimistokalusteiden uusimista. Nyt viikonloppuna päästään kuitenkin juhlistamaan TREYn historiassa ennennäkemätöntä tapahtumaa – lipunnaulaustilaisuutta. Mutta mikä se lipunnaulaustilaisuus oikeastaan on?
Joillakin organisaatioilla on käytössään lippu, tarkemmin sanottuna kantolippu. Toisena vaihtoehtona on lippusalossa liputettava salkolippu. Kantolippua nimensä mukaisesti kannetaan, ja tämä näkyy esimerkiksi järjestöjen vuosijuhlilla, jonka aluksi lippu voidaan kantaa juhlien keskipisteeseen.
Jotta lippua voidaan päästä käyttämään, sille tulee suorittaa lipun naulaus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lippu kirjaimellisesti naulataan kiinni kantotankoon. Perinteenä on se, että naulauksen suorittaa yhdistykselle arvokkaita henkilöitä ja sidosryhmien edustajia.
Lipunnaulaus on symbolinen tapahtuma, joka järjestetään aina uutta kantolippua käyttöön otettaessa. Yleisesti ottaen organisaatioilla on käytössään yksi kantolippu, ja jollei mitään kovinkaan kummallista tapahdu, se kestää ikuisesti. Tämän takia lipunnaulaustilaisuuksia järjestetään vain harvoin, ja nyt järjestettävä TREYn lipunnaulaustilaisuus on todennäköisesti ainoa laatuaan.
Lipun naulauksen jälkeen lippu vihitään käyttöön. Lipun vihkiminen voidaan suorittaa joko heti lipun naulauksen jälkeen, tai myöhemmin erillisenä ajankohtana. Lippu voidaan vihkiä joko kirkollisin tai maallisin menoin, ja yleensä lipun vihkiminen suoritetaan vain kerran. Jos järjestön lippu esimerkiksi tuhoutuu tai tärveltyy, uuden lipun hankinnan jälkeen uutta lippua ei yleensä vihitä käyttöön, sillä se voidaan katsoa vanhan lipun korvaajaksi.
Erikoisesta vuodesta johtuen tämäkin tilaisuus joudutaan järjestämään poikkeusjärjestelyin. Tässä vuodessa minulle on henkilökohtaisesti ollut vaikeinta hyväksyä se, etteivät asiat mene sillä tavalla kuin itse haluaisin. Se, ettei omalla työllä pysty vaikuttamaan asioihin, aiheuttaa turhautumista. Lohdullista on se, että yleinen ilmapiiri tapahtumien perumisiin liittyen on ollut kannustava.
Tilanteen pitkittyessä ei kuitenkaan voi jäädä murehtimaan, vaan meidän täytyy kääntää katse kohti tulevaa, ja keksiä uusia tapoja järjestää tapahtumia, jotka ovat mielekkäitä myös etänä. Vaikka lähitapahtumat olisivat itsellenikin mieleisempiä, emme voi lopettaa kaikkien tapahtumien järjestämistä siihen asti, että tilanne parantuu. Pidetään lippu korkealla!