Helmikuun alussa minulla tulee täyteen seitsemän vuotta töitä ylioppilaskunnassa, ja vaikka vuosittaisen työyhteisön kiertokulku tulikin itselleni nopeasti tutuksi, on vuoden vaihtuminen silti aina jännittävää aikaa. Koska TREYn hallitus vaihtuu vuosittain, myös puolet työkavereistani vaihtuvat vuoden mukana. Olen työntekijänä aitiopaikalla näkemässä uusien toimijoiden perehtymistä ja kasvua – ja omalta osaltani toivottavasti myös tukemassa niitä.
Siinä missä vuoden vaihtuminen on mediaseksikkäästi mahdollisuus keksiä itsensä uudelleen, on se myös monelle aidosti uuden alku esimerkiksi uudessa järjestöpestissä. Pitkän linjan järjestötoimijana olen näiden pohdintojen äärellä myös vapaa-ajalla: tammikuu on uuden oppimisen, perehtymisen ja hommien käynnistelyn aikaa. Näiden onnistumisessa keskeistä on tuki, ymmärrys ja empatia. Toivon, että pohdintani uusien toimijoiden tukemisesta resonoivat myös uusissa järjestötoimijoissa, jotka ovat juuri aloittaneet vuoden uusien tehtäviensä parissa.
En ole oikea ihminen kirjoittamaan perehdytyksistä pedagogisesta näkökulmasta, mutta olen vuosien varrella saanut melko hyvän käsityksen siitä, millaisessa ilmapiirissä uuteen pestiin opettelu kukoistaa parhaiten. Pyrin itse luomaan perehdyttäjänä sellaista ilmapiiriä, jollaista olen itse järjestötoimijana arvostanut: matalaa kynnystä kysyä ja saada apua sekä tilaa ja aikaa keskustella. Tärkeää on myös olla alkuun ymmärtäväinen mahdollisille virheille ja sille, että asioiden hoitamisessa voi kestää pidempään. Olen huomannut, että lempeys ja empatia toista kohtaan siivittävät uskaltamaan kokeilla ja yrittää, koska toisella on aina tieto siitä, että apua on tarjolla, jos sille on tarve. Koen yhdeksi merkittävimmistä rooleistani toimistolla toisten tukena toimimisen ja saan siitä paljon merkityksellisyyden tunnetta. On aidosti ilo auttaa.
Olen ylioppilaskunnassa töissä ollessani nähnyt nyt kahdeksan hallitusta, ja tärkein oppi, jonka olen saanut on se, että uusille toimijoille on aina tärkeää antaa myös sosiaalisesti puhdas pöytä, josta aloittaa. Ei ole hedelmällistä verrata toimijoita heidän edeltäjiinsä; tammikuussa tuoreena pestissään aloittanutta ja vielä perehtyvää kaveria ei ole reilua verrata juuri joulukuussa saman pestin päättäneeseen, jolla on duunia ja osaamisen kerryttämistä takana kokonaisen vuoden verran.
Olen nyt tammikuun aikana perehdytyksissä toistanut toistamiseen TREYn hallitukselle lausetta “ei ole tyhmiä kysymyksiä”, ja seison vahvasti sen takana. Edelleen minulle tulee vastaan lause “anteeks kun tää on nyt tyhmä kysymys mutta…” – inhimillistä, sillä se tulee monella selkärangasta – mutta nykyään kysyjät osaavat myös keskeyttää itsensä ja aloittaa alusta ilman anteeksipyytelyä tai oman kysymyksensä alentamista.
Toisena oppina olen toistanut, että on ok pyytää validaatiota – itsekin tarvitsen sitä välillä, vaikka olen ollut tässä tehtävässä jo vuosikausia. On oikeasti kivaa tarkistaa toisten sometekstiluonnoksia tai tsekata heidän tekemiään kuvia Canvassa, sillä vahvistusta tarjoamalla saa vahvistettua toisen uskoa omiin taitoihinsa sekä mahdollisesti myös tarjottua kehitys- ja siten kasvumahdollisuuksia. Jos sinulla siis on arjessasi mahdollisuuksia tarjota toiselle, etenkin vasta järjestöhommissa aloittaneelle, vahvistusta ja tukea, voi sillä olla sinulle pieni mutta hänelle valtava vaikutus. Järjestötoiminnassa kasvetaan parhaiten yhdessä, toinen toistamme tukien. Maailma on tällä hetkellä hurja paikka, ja empatiaa toisillemme tarjoamalla voimme omalta osaltamme yrittää tehdä siitä edes vähän valoisamman.
– Saana, useamman järjestön puheenjohtajana viihtynyt TREYn viestinnän ja vaikuttamisen asiantuntija