Jokainen opiskelija tietää, että Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, kavereiden kesken YTHS, on hyvin ruuhkautunut. Hoitoa ja aikoja on vaikea saada. Erityisen huono tilanne on YTHS:n keskisellä alueella, johon Tamperekin kuuluu. Tammikuussa 2023 YTHS keskisen palvelualueella yleislääkärin vastaanotolle pääsyyn kului ajanvarauksesta keskimäärin 79 vuorokautta. Tämä menee vielä toistaiseksi hoitotakuun vaatiman 90 päivän sisään, mutta on silti kohtuuttoman pitkä odotusaika hoidon saamiseksi. “Parhaiten” alueita vertaillessa pärjäsi läntinen alue – yleislääkärin vastaanotolle tammikuussa pääsi keskimäärin 28 vuorokaudessa.
Tässä kohtaan mennään kuitenkin usein solmuun. YTHS itsessään tarjoaa useimmiten hyvää ja osaavaa palvelua. Hoitajat ja lääkärit ovat osaamisensa lisäksi perehtyneet erityisryhmään nimeltä opiskelijat. Hoito on siis hyvää, kun hoitoon vain pääsee. Ongelma löytyy syvemmältä rakenteiden sisältä, nimittäin YTHS:n rahoitusmallista.
Rahoitusmallissa on kaksi osuutta, toinen näistä on opiskelijoiden veronkaltainen terveydenhoitomaksu ja toinen valtion varoista katettu osuus. Opiskelijoiden maksun osuus YTHS:n rahoituksesta on 23 prosenttia ja valtion osuus loput 77 prosenttia. Tiukkojen prosenttiosuuksien vuoksi YTHS rahoitusta on vaikea lisätä pidemmällä tähtäimellä vastaamaan tarvetta nostamatta kuitenkaan terveydenhoitomaksua. Tämän takia YTHS on varsin kömpelö organisaatio tarpeen muuttuessa äkillisesti, kuten esimerkiksi mielenterveyspalveluiden kysynnän kasvaessa koronakriisin aikana. Tarpeeseen vastaamista on koitettu paikata erilaisilla projektiluontoisilla rahoituksilla, mutta näin ei saada pidemmällä aikavälillä korjattua huolestuttavaa tilannetta. Enää ei voida paikata avohaavaa laastareilla.
Miten tämä kaikki liittyy sitten eduskuntavaaleihin? Jotta terveydenhoitosäätiön tilannetta voitaisiin parantaa, on sille saatava lisää rahoitusta. Nopeasti. Tulevalla eduskuntavaalikaudella on avattava laki korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuollosta, jotta muutoksia rahoitusmalliin saadaan. Poliittisten tilanneanalyysien mukaan monia puolueita onneksi kiinnostaa opiskelijoiden hyvinvointi sekä mielenterveyskriisin ratkaiseminen. Varsinkin, kun kuormittuneista opiskelijoista valmistuu kuormittuneita työntekijöitä, ellei tilannetta saada ratkaistua. On toivottava, että rahoitusmallin muuttaminen ja valtion osuuden kasvattaminen nähdään suoraan ratkaisuna näihin ongelmiin, ja että poliittista tahtotilaa rahoituksen kasvattamiseen löytyy.
Ikuisena optimistina haluan vielä lopuksi haaveilla – pitkän tähtäimen haaveena olisi tietysti opiskelijoille maksuton, ilman ruuhkia ja sujuvasti toimiva YTHS. Sellainen terveydenhoitosäätiö, joka tarjoaa kattavasti palveluita perusterveydenhuollosta erikoislääkäripalveluihin. YTHS, joka palvelee sujuvasti eri taustoista tulevia ihmisiä niin suomeksi kuin englanniksi. Näitä haaveita kohti voi tuleva hallitus aloittaa askeleiden ottamisen.