Viime päivinä Yhdysvalloissa ja monessa muussa maassa on osoitettu mieltä ja otettu kantaa rasismia ja poliisiväkivaltaa vastaan George Floydin kuoleman myötä. Floyd oli minneapolisilainen musta 46-vuotias mies, joka kuoli poliisiväkivallan seurauksena, kun poliisi kuristi hänet pidätystilanteessa. Erityisesti afroamerikkalaisiin kohdistuvaa poliisiväkivaltaa vastaan perustettu Black Lives Matter -liike on järjestänyt valtavan suuriksi kasvaneita mielenosoituksia ja aiheesta on käyty tiheää julkista keskustelua myös Suomessa.
Rasismia ja poliisiväkivaltaa vastustavien kannanottojen lisäksi julkisessa keskustelussa on vähätelty ilmiötä. Monissa kannanotoissa on katsottu, että rasismi Suomessa on uusi ilmiö tai hehkutettu, kuinka Suomessa ei kenenkään tarvitse pelätä poliisia. Ongelma on haluttu ulkoistaa jonnekin aivan muualle, kuten vaikkapa merten taakse Yhdysvaltoihin. Liian harvoin on sanottu suoraan, että myös Suomessa rasismi on vakava ongelma.
Rasismi on esimerkiksi etniseen, kulttuuriseen tai uskonnolliseen taustaan ja vallan epätasaiseen jakautumiseen liittyviä syrjiviä käytäntöjä ja toimintaa. Rodullistetuilla ihmisillä tarkoitamme tässä tekstissä niitä ihmisiä, joihin liitetään esimerkiksi etnisen taustan, ihonvärin tai uskonnon vuoksi stereotypioita ja ennakkoluuloja – siis ihmisiä, jotka kokevat rasismia. Rasismia on esimerkiksi arkipäivän rasismi sekä rakenteellinen rasismi. Arkipäivän rasismi ilmenee jokapäiväisen vuorovaikutuksen tilanteissa esimerkiksi loukkaavina eleinä tai kielenkäyttönä, tai jopa väkivaltana. Rakenteellinen rasismi on käytäntöjä, joiden seurauksena rodullistetut ovat yhteiskunnassa valkoisia heikommassa asemassa. Rakenteellista rasismia ilmenee niin lainsäädännössä kuin erilaisten yhteisöjen, kuten yliopiston, toiminnassa. Valkoisilla viittaamme henkilöihin, jotka ovat tämän päivän yhteiskunnassa valta-asemassa suhteessa rodullistettuihin ihonvärinsä vuoksi. Etuoikeuksilla tai etuoikeutetuilla ryhmillä tarkoitamme tilannetta, jossa yksilö ei joudu syrjityksi piirteidensä vuoksi: esimerkiksi valkoinen ihminen ei koe rasismia, tai hetero ei tule syrjityksi seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, mutta muissa asiayhteyksissä he voivat kokea syrjintää tai olla muulla tavalla heikossa yhteiskunnallisessa asemassa.
Usein eri asiayhteyksissä esiin tulee oletus siitä, että akateemisessa ympäristössä ei esiintyisi rasismia. Oletus on väärä. Akateemisella rasismilla on pitkät perinteet ja suomalaiset yliopistot ovat vielä tänäkin päivänä todella valkoisia. Rasismin vuosisatoja kestänyt historia ja nykyisyys varmistavat, että valkoiset yhteisöt eivät kykene tunnistamaan ja tunnustamaan rasismia riittävän vakavasti ja vahvasti.
Yliopistoyhteisön on toimittava sen eteen, että rasistiset rakenteet ja asenteet saataisiin kitkettyä pois niin hallinnon kuin opetuksen tasolla. Rakenteellinen rasismi voi näkyä yliopistoissa esimerkiksi sen kautta, mistä taustoista ihmiset hakeutuvat yliopistokoulutuksen piiriin. Koko aiempi koulutuspolku varhaiskasvatuksesta alkaen määrittää paljon sitä, mistä taustoista yliopistoon pyritään. Yhteiskunnallinen eriarvoisuus heijastuu myös hyvinvointivaltioissa koulutusmahdollisuuksiin. Näitä haasteita on purettava antirasistisella pedagogiikalla ja muilla koulutuksen epätasa-arvoa torjuvilla keinoilla. Suomen opettajaksi opiskelevien liitto SOOL on kirjoittanut antirasistisesta pedagogiikasta kannanoton. Rakenteellisesta rasismista kertoo myös se, kuinka vahvasti opetusmateriaalit painottuvat länsimaissa tuotettuun tutkimukseen, vaikka laadukasta ja tärkeää tutkimustyötä tehdään kaikkialla maailmassa. Länsimaat kattavat vain pienen osan koko maailman tiedekulttuurien kirjosta.
Yliopistoissa päätöksiä tehdään edustuksellisesti. Siksi on tarkasteltava vallan jakautumista ja sitä, edustavatko toimielimet aidosti kaikkia yhteisömme ääniä. Yliopiston hallinnossa voi toimia pääsääntöisesti vain suomen kielellä, mikä työntää merkittävän osan yliopistoyhteisöstä pois näiltä paikoilta. Samalla on muistettava, että henkilön ulkonäöstä ei voi koskaan tehdä oletuksia hänen kielitaidostaan tai taustastaan ja niin yliopistoyhteisössä kuin muuallakin yhteiskunnassa on paljon ei-valkoisia, jotka puhuvat äidinkielenään suomea tai ovat opetelleet kielen muussa elämänvaiheessa! Silti on tunnistettava, että yliopistojen kielikysymykset voivat välillisesti lisätä rakenteellista rasismia.
Rasismi voi heikentää mahdollisuuksia päästä erilaisiin toimielimiin myös muilla tavoin. Yliopistolla koettu rasismi voi synnyttää ymmärrettävän tunteen siitä, että henkilön ääntä ei yhteisössä kaivata eikä arvosteta, ja toimielinten jäseniä valitsevien henkilöiden tiedostetut tai tiedostamattomat rasistiset ennakkoluulot voivat vaikuttaa siihen, kuka tulee valituksi ja kuka ei. Rasismi myös kuormittaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Rakenteellinen rasismi näkyy rodullistettujen ihmisten valkoisia heikompana terveydentilana. Myös terveyteen liittyvät haasteet voivat rajoittaa yliopistoyhteisön toimintaan osallistumista.
Yliopiston jokapäiväisessä arjessa rasismi voi näyttäytyä esimerkiksi opetustilanteessa luennoitsijan syrjivinä kommentteina tai ainejärjestötiloissa opiskelijakaverin rasistisena vitsinä. Myös opiskelijakulttuuri on täynnä rasistisia perinteitä, jotka ilmenevät esimerkiksi sitsilaulujen muodoissa. Silti meillä tuntuu vallitsevan hiljenemisen kulttuuri. Rasistiset vitsit ja heitot sivutetaan liian helposti sen sijaan, että yhä useampi yhteisön jäsen avaisi suunsa ja sanoisi, ettei hyväksy rasismia. Rasismin vastainen taistelu vaatii aktiivisia toimia — antirasismia. Jokaisen järjestön onkin tarkasteltava omaa toimintaansa niin yleisen keskustelukulttuurin, järjestöaktiivien moninaisuuden kuin perinteidenkin osalta. Yksikään perinne, olisi se kuinka vanha tahansa, ei voi olla tärkeämpi kuin järjestön jäsenten kokemus turvallisuudesta ja mukaan kuulumisesta. Syrjivä perinne on aina huono perinne.
Antirasistisen toiminnan ei pidä jäädä rodullistettujen vastuulle. Valkoista etuoikeutta on käytettävä antirasistisissa kamppailuissa. Sen on tapahduttava yhteisön rodullistettujen jäsenten ehdoilla ja heidän tarpeistaan kummuten. Olemme koonneet valkoisille opiskelijayhteisön jäsenille tiiviin muistilistan siitä, millä keinoilla opiskelijayhteisössä voi tehdä antirasistista toimintaa. Lista ei ole täysin kattava, mutta näistä keinoista voi aloittaa työn.
- Ole tietoinen etuoikeuksistasi, tutustu antirasistisiin lähteisiin ja erityisesti rodullistettujen ihmisten tuottamaan materiaaliin. Hyödynnä oppimaasi aktiivisesti. Voit aloittaa esimerkiksi Kiia Beilinsonin ja Miia Laineen kokoamasta antirasistisen toiminnan tueksi tarkoitetusta aineistoluettelosta. Aineisto on pääosin suomenkielistä, mutta dokumentin lopusta löytyy myös englanninkielistä aineistoa.
- Puutu näkemääsi rasismiin aina, ja tue rodullistettuja, jotka itse tuovat sen esiin. Rasismiin puuttumisen ei tule olla sitä kokevien omalla vastuulla. Pyydä anteeksi, mikäli sinulle kerrotaan, että toimit rasistisesti, äläkä selittele, miksi toimit niin. Sitoudu huomioimaan saamasi kritiikki jatkossa.
- Varmista, että omassa järjestössäsi on kattavat keinot rasististen rakenteiden purkamiseen ja rasistiseen toimintaan puuttumiseen. Työssä etusijalla tulee olla rodullistettujen opiskelijoiden näkemykset.
- Luo käytäntöjä, joilla seurataan ja kartoitetaan yhdenvertaisuutta edistävien periaatteiden toteutumista. Varmista, että järjestössäsi on toimijoita, jotka osaavat ohjata rasismia kokeneen ylioppilaskunnan häirintäyhdyshenkilön puoleen.
- Suhtaudu kriittisesti opiskelijayhteisösi perinteisiin, kuten sitsilauluihin, ja edistä rasistisista perinteistä luopumista järjestössäsi. Tutustu TREYn yhdenvertaisen sitsaamisen oppaaseen.
- Kiinnitä huomiota siihen, onko järjestösi toiminnassa rodullistettuja opiskelijoita. Mikäli heitä on vähän tai ei lainkaan, herätä järjestössäsi keskustelua siitä, miksi näin on.
- Kun sinä tai järjestösi teette edunvalvontaa, muista tarkastella tavoitteita ja keinoja myös siitä näkökulmasta, miten ne vaikuttavat rodullistettuihin opiskelijoihin.
Me opiskelijat olemme moninainen yhteisö, jossa jokaisella sen jäsenellä on oltava oikeus tuntea olonsa hyväksi ja turvalliseksi. TREY on sitoutunut tukemaan järjestöjä antirasistisessa työssä samalla kun me tarkastelemme ja kehitämme omaa toimintaamme ja edustavuuttamme. Tiedostamme, että valkoinen etuoikeus vaikuttaa myös meidän toimintaamme ja olemme valmiita ottamaan jatkuvasti vastaan myös kriittistä palautetta toiminnastamme. Palautetta voit lähettää esimerkiksi sähköpostin muodossa yhdenvertaisuudesta vastaavalle TREYn hallituksen jäsenelle tai asiantuntijalle. Voit lukea lisää TREYn yhdenvertaisuuslinjoista meidän linjapaperistamme ja tutustua TREYn yhdenvertaisuussuunnitelmaan täältä. TREYn häirintäyhdyshenkilöt auttavat opiskelijoita, jotka ovat kohdanneet häirintää tai syrjintää esimerkiksi rasismin muodossa. Häirintäyhdyshenkilöihin voi olla yhteydessä silloinkin, kun on epävarma tilanteestaan tai haluaisi vain keskustella mahdollista tavoista puuttua häirintään tai syrjintään. Heidän yhteystietonsa löydät tämän linkin takaa.