Dear students, staff, professors, exchange students, everyone who is following this event. I am Iiris Taubert, chair of TREY and today, on the behalf of the student union and all students, I wish to speak to you for a moment.
Uusi lukuvuosi on taas alkanut. Tavallisesti se tarkoittaisi kampukselle laumoittain palaavia opiskelijoita, täysiä ruokaloita, iltaan asti venyviä opintoja tai opiskelijamenoja. Puoleentoista vuoteen tämä ei kuitenkaan ole ollut arkea kellekään meistä. Korona iski keväällä 2020 ja muutti kaiken: opinnot, sosiaaliset suhteet, arjen aikataulut, harrastukset, eli käytännössä katsoen opiskelijoiden koko elämän. Nyt, rokotekattavuuden noustessa päivä päivältä tulee yhä lähemmäksi se hetki, kun edellä mainitut asiat voivat taas olla mahdollisia. Olisi kuitenkin naivia ajatella, etteikö koronan tuomista muutoksista osa jäisi osaksi meidän kaikkien elämää myös pandemian laannuttua. Esimerkiksi parantuneet etätyökäytänteet on varmasti olleet monelle meistä virkistävä muutos.
Life during the pandemic has been quite different than it was before it. Therefore, I would like to raise the question: what have we learned? What can we take with us to the life after the virus?
One lesson to be learned from all this is that the position of students is vulnerable in this society. Several studies have shown that student well-being has declined the most during the pandemic. Yet the public debate often downplays the troubles students face. The corona situation, if anything, has shown us how important it is for us to speak up for students, as others may not.
Korona-aika jos mikä on myös nostanut esiin yhteisön merkityksen ihan meille jokaiselle. Se vertaistuki, jota esimerkiksi opiskelijat saa toisistaan, on noussut ihan arvoon arvaamattomaan. Samalla myös järjestöt on todistaneet merkitystään osana meidän yliopistoyhteisöä. Se motivaatio ja puurtaminen, jolla järjestötoimijat on pyrkineet jatkamaan toimintaa ja tuomaan meidän opiskelijoiden elämään muutakin sisältöä kuin vain neljän seinän sisällä yksin opiskelua myös pandemian keskellä, on ihan huikea.
Koronan mukanaan tuoma etäily on myös todistanut kohtaamisten merkityksen osana opintoja. Vaikka etäopetuskäytänteet ovat monipuolistaneet opintoja ja olleet osaltaan tervetullut askel tulevaisuuden opintoihin, on läsnäolo ja näkeminen kuitenkin osoittautuneet välttämättömiksi. Eikä kohtaamisiin sisälly pelkästään opinnoissa tapahtuva live-vuorovaikutus vaan myös koko kampuselämä. Siksi onkin erittäin tärkeää, että yliopistolla säilyy opiskelijalle mahdollisimman hyvät tilat myös itseopiskeluun, laajat aukioloajat ja paikkoja kohdata muita opiskelijoita myös opintojen ulkopuolella esimerkiksi järjestötiloissa. Ilman näitä opiskelijoiden motivaatio, jaksaminen ja mielenterveys kärsivät.
Mä tiedän kuitenkin, että korona on kohdellut meitä eri tavalla. Niin henkilökunnan kuin myös meidän opiskelijoiden keskuudessa osalla on ollut ihan älyttömän rankkaa, joillakin elämä on jatkunut paljon entisen lailla ja taas toisille korona on voinut muuttaa elämää positiiviseen suuntaan. Osan hyvinvointi on laskenut, toisten taas noussut. Ja tässä maailmantilanteessa mä haluankin sen takia peräänkuuluttaa ymmärrystä ja empaattisuutta niin itseänne kuin muita kohtaan. Antakaa tilaa sekä itsellenne että muille tuoda esiin niitä monenlaisia tunteita, joita näinä poikkeuksellisina aikoina herää ja on herännyt. Jos välillä tuntuu siltä, ettei jaksa, se on tosi ok. Jos taas tuntuu siltä, että jaksaa jopa enemmän kuin ennen, saa siitä nauttia ihan luvan kanssa.
The corona pandemic has made us all wonder what is actually important in our lives. It has forced us to stop and think: is my life right now the way I want it to be? Now that the pandemic may begin to ease over the next school year, it offers us all the opportunity to lead our own lives even more in the direction we would want it to be like.
So if you haven’t stopped yet to think about what you really want in your life, I warmly recommend doing it right now. It’s never too late to make a change, be it something small or big. You can change the order of your room, start a new hobby, change your field of study, move to another city or just.. go outside more. Because it’s not really about the size of the change but about your own health and well-being.
Sillä loppujen lopuksi kaikkein tärkeintä on, että jokainen teistä pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan. Eräs ylioppilaskunta-alumni on monesti todennut, että maailman voi pelastaa lounaan jälkeen, mikä pitää täysin paikkaansa. Mikään ei ole niin tärkeää, että se menisi jokaisen meistä hyvinvoinnin edelle. Loppuun palaneena ei kukaan meistä voi auttaa ketään muuta. Ja siksi toisten rakastaminen lähteekin itsensä rakastamisesta.
Tämän lukuvuoden aikana koronapandemia saattaa jo hellittää niin, että monet aiemmin arkeemme kuuluneet asiat ovat taas mahdollisia. Se vaatii kuitenkin vielä hetken yhteisiä ponnistuksia meiltä kaikilta. Käykää siis hankkimassa rokotteet, käyttäkää maskeja ja olkaa vastuullisia, niin pian me voidaankin jo moikata livenä yliopiston käytävillä, ruokaloissa, luentosaleissa ja kellareissa. Tehdään tästä yhdessä hyvä lukuvuosi.
Muumipapan sanoin: ”Luultavasti myrskyjä onkin vain siksi, että niiden jälkeen saataisiin auringonnousu.”
Thank you and have a great year!
Kiitos!
