Kehittyneiden maiden yhteistyöjärjestö OECD julkaisi keskiviikkona 19.2. Suomea koskevan jatkuvan oppimisen maaraportin. Raportti kiinnittää huomiota muiden asioiden ohella yhteen koulutusjärjestelmämme keskeiseen ongelmaan: jatkuva oppiminen jakautuu todella eriarvoisesti. Korkeasti koulutetut osallistuvat jatkuvaan oppimiseen huomattavasti enemmän työuransa aikana kuin esimerkiksi ammatillisen koulutuksen käyneet tai pelkän peruskoulun suorittaneet.
Jatkuvan oppimisen eriarvoisuus on ongelma jo itsessään. Erityisen vakavan siitä kuitenkin tekee se, että työmarkkinoidemme rakenne on jatkuvassa muutoksessa ja tässä muutoksessa matalammin koulutetut ovat kaikkein haavoittuvaisimmassa asemassa. Uusia työpaikkoja syntyy ennen muuta korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin. Keskitason osaamista vaativia työpaikkoja puolestaan katoaa parhaillaan nopeimmin. Matalan osaamisen työpaikat lisääntyvät nekin, mutta ennen muuta hyvin matalasti palkatuille palvelualoille. Samalla parhaiten palkattuja matalan osaamisen työpaikkoja katoaa. Silti ne, joille oman osaamisen kasvattaminen olisi kaikkein tärkeintä työpaikan ja tulotason turvaamiseksi, osallistuvat siihen vähiten.
Matalasti koulutettujen jatkuvan oppimisen lisäämisen tulisikin olla yksi koulutusjärjestelmämme tulevien vuosien kehityskohteita. Tavoitteen saavuttaminen vaatii suomalaiselta yhteiskunnalta useita samanaikaisia toimia. OECD suosittelee raportissaan työvoimatoimistoihin lisää osaamista työttömien työnhakijoiden osaamisen ja sen päivittämistarpeiden tunnistamiseen sekä erityisesti matalasti koulutetuille räätälöityjä koulutusohjelmia. Lisäksi tulisi kuitenkin tarjota enemmän mahdollisuuksia maksuttomaan jatkuvaan oppimiseen ja mahdollistaa opiskelu joustavammin niin työelämässä oleville kuin eri sosiaaliturvan muotojen varassa eläville. Samalla tulee varmistaa, että työelämässä olevien oikeus päivittää osaamistaan koko uransa ajan todella toteutuu.
Raportin julkistustilaisuudessa eniten keskustelua herättivät OECD:n suosittelemat niin sanotut ”lyhyttutkinnot”, jotka olisivat korkeakoulujen tarjoamia noin 60-120 opintopisteen kokonaisuuksia. Vaikka lyhyttutkintojen käyttöönotto voisi itsessään olla hyvä tai huono uudistus, ovat ne tavallaan surullinen esimerkki koulutusjärjestelmämme tutkintokeskeisyydestä. Monelle työelämässä olevalle tai varttuneemmalla iällä työttömäksi jääneelle kokonaisen tutkinnon suorittaminen voi näyttäytyä aivan liian pitkänä ja raskaana urakkana. Sen sijaan korkeakoulujen olisikin järkevämpää tarjota pienempiä jatkuvan oppimisen kokonaisuuksia, joilla niin työntekijät kuin työttömätkin voisivat päivittää omaa osaamistaan. Näitä kokonaisuuksia voitaisiin suunnata myös niille, joilla ei ennestään ole korkeakoulututkintoa.
OECD:n raportti keskittyy ymmärrettävästi nimenomaan työelämässä tarvittavan osaamisen päivittämiseen. Silti jatkuvan oppimisen yhteydessä pitäisi muistaa aina puhua myös jatkuvasta sivistyksestä. Työelämä ei ole ainoa yhteiskunnan osa-alue, jota ravistelee jatkuva nopea muutos. Koko yhteiskuntamme on muun muassa ilmastonmuutoksen ja teknologian kehityksen vuoksi suurten muutosten edessä. Tässä tilanteessa pelkkä työelämässä tarvittavan osaamisen päivittäminen ei riitä vaan myös aktiivisen ja osallistuvan kansalaisuuden, laaja-alaisen ymmärryksen, empatian ja oppimisen taidot tarvitsevat jatkuvaa päivittämistä, siis jatkuvaa sivistystä. Tässä työssä etenkin yliopistojen tulee ottaa entistä merkittävämpi rooli.
– Ville, koulutuspoliittisen asiantuntijan sijainen