Tänään vietetään maksuttoman koulutuksen päivää.
Koulutuksen maksuttomuus on jo pitkään ollut yksi suomalaisen koulutuksen kulmakivistä. Viime vuosina on kuitenkin yhä enenevissä määrin väläytelty koulutuksen maksuttomuuden rajoittamista. Ensimmäinen ja tuntuvin isku koettiin vuonna 2017, kun Suomessa otettiin käyttöön lukuvuosimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolelta tuleville opiskelijoille, mutta säännöllisesti erilaisista maksuista puhutaan myös suomalaisten opiskelijoiden kohdalla. Vasta viime viikolla Sivistystyönantajat (Sivista) julkaisi eduskuntavaalitavoitteensa , joissa ehdotettiin toisen korkeakoulututkinnon maksullisuutta. Heti perään teknologiateollisuuden blogissa ehdotettiin opintopisteisiin sidottua maksullisuutta.
Opintojen aikaisten maksujen lisäksi keskustelussa on korostunut myös opintoihin hakeutumiseen liittyvät maksut. Kesällä Tampereen yliopistossa päätettiin käyttää maksullisia polkuopintoja opiskelijavalinnan väylänä Science and Engineering -ohjelmassa. Ylipäätään avoimen väylän kasvanut rooli opiskelijavalinnoissa on herättänyt ymmärrettävästi huolta opiskelijaliikkeessä.
Mutta miksi erilaisia maksullisen koulutuksen vaihtoehtoja ehdotellaan?
Monesti ajatuksena on, että lukuvuosimaksuilla voitaisiin nopeuttaa opiskelijoiden valmistumista ja siten myös vauhdittaa työelämään siirtymistä ja koulutusasteen nousemista. Lukuvuosimaksujen kannattajat eivät kuitenkaan ota huomioon, että maksut nimenomaan saattaisivat pidentää opintoja, sillä opinnot todennäköisesti rahoitettaisiin työnteolla. Opintojen aikainen työssäkäynti taas useimmiten johtaa valmistumisen viivästymiseen.
On myös ajateltu, että opiskelijoilta kerätyillä maksuilla saataisiin tehokkaasti laajennettua korkeakoulujen rahoituspohjaa. Maksujen taloudellinen hyöty yliopistoille ei kuitenkaan ole niin suuri, mitä voisi ajatella. Iso osa maksujen tuotoista nimittäin käytetään apurahoihin ja maksuista vapautuksiin sekä markkinointikuluihin. Lukuvuosimaksut tai avoimesta yliopistosta saatavat maksut eivät siis suinkaan korvaa yliopistojen perusrahoituksen puutteellisuutta.
Koulutuksen maksuttomuus siis turvaa parhaiten sen, että kaikilla on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin rahkeet riittävät. Maassa, jossa tavoitellaan, että puolet nuorista saisivat korkeakoulututkinnon, on edistettävä koulutuksen saavutettavuutta, ei luoda sille uusia esteitä. Pidetään siis ääntä maksuttoman koulutuksen puolesta jatkossakin, ja vaalitaan koulutuksellista tasa-arvoa!
***
Blogi on kirjoitettu osana maksuttoman koulutuksen päivää, jota vietetään 20.10.2022
Maksuttoman koulutuksen päivä on Suomen ylioppilaskuntien liiton ja ylioppilaskuntien kansallinen päivä, jolloin nostetaan esiin maksuttoman koulutuksen merkitystä.