Tällä kertaa blogissa pääsevät ääneen ENS-tiedekunnan tiedekuntaneuvoston halloped Olli-Pekka Louniala ja SOC-tiedekunnan tiedekuntaneuvoston halloped Pauliina Vainionpää. Pauliina opiskelee toista vuotta yhteiskuntatutkimusta ja haaveilee sosiologian maisteriopinnoista. O-P opiskeli viime lukuvuoden Hiukkasella fysiikkaa ja vaihtoi nyt Bionerille, mutta opiskelee edelleen myös fysiikkaa. Maisterivaiheessa häntä voisi kiinnostaa fysiikan diplomityö tai lääketieteellinen fysiikka.
Mutta hetkinen, mikä ihme on tiedekuntaneuvosto tai halloped? Otetaan pieni kertaus ennen haastatteluun pääsyä.
Hallinnon opiskelijaedustajat eli hallopedit ovat opiskelijoiden edustajina yliopistomme hallinnon toimielimissä, jolloin he valvovat meidän opiskelijoiden etua. Tiedekuntaneuvostot ovat yksi tällainen toimielin. Niiden tehtävänä on muun muassa seurata ja arvioida tiedekunnan toiminta- ja taloussuunnitelman toteutumista, tehdä konsistorille ehdotus tutkinto-ohjelman perustamisesta ja lakkauttamisesta, hyväksyä tiedekunnan tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmat konsistorin vahvistettaviksi sekä päättää opinnäytteiden arviointiperusteista ja jatkotutkintojen opinnäytteiden arvioinnista.
Pidemmittä puheitta, päästetään hallopedit ääneen!
Mikä sai sinut hakemaan hallopediksi?
Pauliina: Kiinnostus yliopiston hallintoa kohtaan ja tietenkin myös halu vaikuttaa ja oppia. Tiedekuntaneuvoston kokoukset ovat olleet mieletön mahdollisuus oppia miten hallinto ja kokoukset toimivat. Hallopedina on myös päässyt tutustumaan henkilökuntaan.
O-P: Mä olen ollut paljon vaikuttamistoiminnassa mukana pitkään, olin Jyväskylän nuorisovaltuustossa ja kuntapolitiikassa muutenkin mukana, joten hallopedtoiminta oli tälle luonnollinen jatkumo. On olemassa kahdenlaisia tyyppejä, mun mielestä Antti Holma sanoi sen joskus podcastissaan, että on poliitikkoja ja sitten on sopeutujia, jotka toteavat, että äh, ihan sama. Ne poliitikot taas sanovat, että nyt mä muutan tätä mun ympäristöä. Kuulun itse tähän poliitikkoporukkaan, näköjään. Kyse on mun mielestä siitä, että haluaa muuttaa asioita.
Mistä kokemuksista tai taidoista sinulle on ollut hyötyä hallopedina toimiessasi?
Pauliina: Luulen, että tarvitaan kykyä ajatella laajasti ja yhdistellä asioita ja asiayhteyksiä. Yhteyden näkeminen tiedekuntaneuvoston, yliopiston hallinnon toiminnan ja opiskelijoiden arjen välillä on myös tärkeää. Kyky kuunnella ja omaksua on tärkeää, sillä tiedekuntaneuvostossa tulee paljon asiaa ja käydään läpi monipuolisia asioita. Täytyy olla hereillä, että pysyy mukana. Näitä taitoja on oppinut opinnoissa ja työelämässä sekä yrittäjänä.
O-P: Kaikkien opiskelijoiden kannattaa hakea mukaan hallopedtoimintaan, vaikka olisi fuksi. Hallopedit ovat kuitenkin ihan perus ihmisiä, toki oman alan osaajia. Taito ilmaista itseään on kuitenkin tärkeää. Sua saattaa harmittaa joku kurssirakenne ja oot se tyyppi, jolle kaveriporukassa valitetaan tällaisista jutuista. Saatat todeta, että totta, onpa ärsyttävää, ja voit lähteä hallopediksi vaikuttamaan asiaan. Tällöin pääsee sanomaan, että hei, meitä opiskelijoita harmittaa tämä asia. Eli jos tuntuu yhtään siltä, että sä olet sellainen tyyppi, joka uskaltaa ilmaista itseään, se on hyvä taito hallopedille.
Paljonko hallopedina toimiminen vie aikaa?
Pauliina: Kuukausittain on yksi kokous, joka kestää sen pari tuntia. Tämän lisäksi materiaalit, joita käsitellään, lähetetään etukäteen ennen kokousta. Niihin tutustuminen vie itse kullakin enemmän tai vähemmän aikaa riippuen siitä, kuinka tarkasti niihin perehtyy, omalla kohdalla puhutaan muutamista tunneista kuukausittain. Vuosittain järjestetään myös iltakoulu, josta tulee pari ylimääräistä tuntia.
O-P: Kokoukset on toimistotyöaikoina, mikä on välillä harmillista, sillä silloin voi syntyä päällekkäisyyksiä. Meillä on kuitenkin onneksi varaedustajia. Yleensä yhtä kokousta varten olen noin 1-1.5 tuntia vähintään käynyt läpi esityslistaa ja keskustellut siitä toisen hallopedkaverin kanssa. Jos on ollut isompia asioita, ollaan saatettu keskustella pidempäänkin. Ei tämä kuitenkaan loputtomasti aikaa vie. Toki aikaa menee myös luonnollisissa keskusteluissa, jos vaikka joku tulee kysymään, miksi dippakurssit on vain keväällä.
Mitä olet oppinut hallopedina toimiessasi?
Pauliina: Oon oppinut juurikin kokouskäytäntöjä. Olen myös oppinut talouspuolesta ja -suunnittelusta yliopistolla ja tiedekunnissa. Lähinnä se koko kokonaisuus, miten ja mitä asioita käsitellään tiedekuntaneuvostossa.
Mun mielestä on myös ollut hienoa oppia, että meidän opiskelijoiden ääni tiedekuntaneuvostossa merkitsee. Meidän ääntä kuullaan ja meidän mielipidettä toivotaan moniin asioihin.
O-P: Sitä näkemystä siitä, miten tiedekunnat toimii organisaationa, mikä asioiden käsittelemisen polku on ja mikä ihmisten rooli on. Olen oppinut paljon rahoituksesta ja avustuksista, sillä aiemmin minulla oli lähinnä mutu-tuntuma siitä, miten rahoituskuviot toimivat yliopistossa tiedekuntatasolla.
Tietenkin sitä jatkuvaa oppimista on sitten se, että millä tavalla vuorovaikutetaan organisaatiossa omassa roolissa ja miten tuodaan opiskelijoiden ääntä esiin. On myös jännittävää ja siistiä istua samoissa pöydissä proffien ja mahdollisten kesätyöpomojen kanssa ja keskustella tavallaan vertaisena.
Mitä vinkkejä antaisit hallopedtoiminnasta kiinnostuneille?
Pauliina: Hakekaa rohkeasti mukaan! Mukaan voi lähteä matalalla kynnyksellä, sillä aluksi ei vielä tarvitse ymmärtää ja tietää. Meidätkin perehdytettiin ennen ensimmäistä kokousta ja hallopedina toimimisen oppii oikeastaan kokouksissa käymällä. Mä nyt olen ollut tammikuusta alkaen halloped tiedekuntaneuvostossa, ja oikeastaan vasta nyt elokuussa alkaa tuntumaan, että olen pikkuhiljaa kärryillä, enkä todennäköisesti ole vieläkään täysin kärryillä. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä opiskelijana nimenomaan oppiminen ja tietenkin opiskelijoiden äänen esiin tuominen on suurin anti hallopedtoiminnassa. Eli rohkeasti vain mukaan, sanoisin.
Alkuun ei kannata ottaa hirveän suuria paineita, sillä se oma ääni alkaa kyllä löytymään pikkuhiljaa. Sitten sitä kättä alkaa uskaltaa nostaa pystyyn ja nostaa itselle tärkeitä asioita esille.
O-P: Ole rohkea! Kun sulla on joku mielipide, opettele sanomaan se, vaikka siihen ei olisi kannustusta. Se on tärkeä oppi, mikä olisi hyvä oppia mahdollisimman nopeasti, että jos sulla on jotain sanottavaa, niin sano vaan. Kaikkien kannattaa ilmaista oma näkökantansa.
Ihan kuin missä tahansa muussakin, pitää päästä irti suomalaisesta “en mä mihinkään lähde” -asenteesta. Jos susta tuntuu, että sun kavereilla on ollut joku hyvä pointti, sä voit olla itse se tyyppi, joka menee sanomaan sen eteenpäin. Tässä ehkä yleensä pätee se vierestä katsojan efekti, eli jos joku satuttaa itsensä kadulla, kukaan ei auta, ennen kuin joku uskaltaa olla ensimmäinen, joka menee paikalle. Esimerkiksi killassa saatetaan puhua paljonkin, että hitsi, kun kurssien järjestys on huono tai koko kurssikokonaisuus on vinksallaan, mutta kukaan ei sano siitä opettajille tai kurssien vetäjille. Ole sä siis se tyyppi, joka vie asian eteenpäin!
Tuleeko sinulle vielä muuta mieleen, mitä haluat sanoa?
Pauliina: Hallopedina oppii ajattelemaan asioita erilaisista näkökulmista, kun niistä keskustellaan. Hallopedina oppii myös näkemään yliopistotoiminnan laajempana kokonaisuutena, kuin miltä se näyttää opiskelijan arjessa. Opiskelijana sitä usein keskittyy opintopisteisiin, luentoihin ja kursseihin, jolloin ajattelee asioita ikään kuin vain omasta itsestä käsin. Siksi mun mielestä on mahtavaa oppia näkemään, mitä tässä taustalla tapahtuu.
Juttelin ennen kokousta opiskelukavereiden kanssa kokoukseen menemisestä, eivätkä he tienneet, mikä on tiedekuntaneuvosto. Moni ei tiedä tästä toiminnasta, joten mun mielestä on hienoa, että jos löytyy kiinnostusta, on myöskin usein hyvä mahdollisuus päästä mukaan hallopedtoimintaan. Se on ehkä meidän hallopedien homma pohtia, miten toiminnasta saataisiin enemmän esille tietoa. Tämä blogi toivottavasti jo auttaa!
O-P: Hakuprosessi voi tuntua jännittävältä, kun hakemuksessa kysytään esimerkiksi kokemuksesta. Älkää säikähtäkö hakemusta, sillä mun mielestä ei kuitenkaan haittaa, vaikka kokemusta ei olisi, jos oot osaava ja fiksu tyyppi. Itseänikin jännitti hakeminen, mutta pääsin silti fuksina mukaan.
Hallopedtoiminta ei ole rakettitiedettä, vaan omien kanssaopiskelijoiden etujen ajamista. Siihen vaaditaan vain sitä, että sä oot asiallinen tyyppi, joka välittää opiskelijoiden sanomaa ja ottaa opiskelijanäkökulman käsiteltäviin asioihin. Olkaa vaan rohkeita, hallopedtoiminta on aika matalan kynnyksen homma oikeasti. Se on myös hyvä matalan kynnyksen tapa aloittaa yliopistopolitiikassa vaikuttaminen. Hallopedtoiminnassa vaaditaan vain kuuntelemista ja osallistumista. TREYltä saa varmasti apua hakemiseen tarvittaessa.
Kiitos haastattelusta Pauliina ja Olli-Pekka! Herättikö hallopedtoiminta kiinnostuksesi? Pysy kuulolla ja seuraa TREYn kanavia pysyäksesi kartalla täydennyshauista! Lisätietoja hallopedtoiminnasta löytyy TREYn nettisivuilta.