Eduskuntavaalit käydään taas, eikä se toivottavasti ole jäänyt keneltäkään huomaamatta. 2.4.2023 valitaan eduskunta, joka päättää Suomen suunnan ainakin seuraavaksi neljäksi vuodeksi.
Neljä vuotta on korkeakouluopiskelijan elämässä pitkä aika. Siinä ajassa olisi tarkoitus valmistua kandiksi ja suorittaa puolet maisteriopinnoista. Neljä vuotta sitten koronapandemiasta ei ollut tietoakaan ja uusi Tampereen yliopisto oli aloittanut toimintansa vuoden alusta. Politiikassa neljä vuotta on lyhyt, mutta opiskelijan elämässä pitkä aika.
Eduskuntavaalien kannattaa kiinnostaa opiskelijoita, sillä tuleva eduskunta määrittää vahvasti, mihin suuntaan opiskelijoiden toimeentulo ja hyvinvointi sekä korkeakoulujen rahoitus kehittyvät. Opintotuki on keväällä 2023 vain neljä euroa enemmän kuin vuonna 1992. Indeksikorotuksia on jätetty tekemättä ja ostovoima on laskenut kuin lehmänhäntä. Kaikki muut sosiaalietuudet ovat opintotukea parempia, eikä minkään muun ihmisryhmän oleteta velkaantuvan toimeentulonsa turvaamiseksi.
Korkeakouluopiskelijat ajavat opintorahaan 100 euron korotusta. Tällä opintoraha nostettaisiin suunnilleen vuonna 2017 tehtyjä leikkauksia edeltävälle tasolle, suunnilleen yhtä suureksi kuin Islannissa. Samaan aikaan yritetään estää opiskelijoiden siirtäminen pois yleisen asumistuen piiristä ja pitää opiskelijat mukana sosiaaliturvan kokonaisuudistuksessa.
Koulutuslupaus-kylttien kanssa poseeranneet puoluejohtajat ovat varmasti monen mielessä kirkkaina. Eduskuntavaalien tuloksen pohjalta neuvoteltavassa hallitusohjelmassa määritetään, panostetaanko vai leikataanko korkeakoulutuksen rahoituksesta seuraavan neljän vuoden aikana. Vaikka valtion velkaantuminen huolestuttaa, ei opiskelijoilta tai koulutukselta ole varaa leikata.
Suomi on asettanut kansallisen tavoitteen korkeakoulutettujen määrän kasvattamiseksi 50 prosenttiin nuoresta ikäluokasta vuoteen 2030 mennessä. Tämä vaatii määrätietoisia ja pysyviä panostuksia koulutukseen. Aloituspaikkoja ei ole mahdollista lisätä kestävästi ilman pysyvää rahoitusta. Jos näin tehdään, nousee esiin koulutuksen laadun heikkeneminen. Konkreettisimmin on pohdittava, voidaanko aloituspaikkoja lisätä ilman, että tenttikurssien ja etäopetuksen määrä lisääntyy. Ilman rahoitusta tämä ei ainakaan ole mahdollista.
Jos olet joskus jonottanut YTHS:lle – ja kukapa meistä ei olisi – kannattaa katse kohdistaa eduskuntaan. Eduskunta päättää YTHS:n rahoituksesta, eikä YTHS:n perusrahoitus riitä kattamaan esimerkiksi opiskelijoiden mielenterveyspalveluiden palveluntarvetta. Käytännössä tämä näkyy pitkinä jonoina sekä opiskelijoiden jonojen siirtymisenä myös esimerkiksi julkisen sektorin palveluissa tai yliopiston tukipalveluissa. Mielenterveyskriisiin ei ole vain yhtä ratkaisua, vaan se vaatii panostuksia. Korkeakouluopiskelijoille parhaiten kohdistuisivat panostukset YTHS:n.
Mielekäs opiskelijaelämä, koulutuksen rahoitus ja nuorten mielenterveys tarvitsevat puolustajia myös eduskunnassa. Muut eivät meidän opiskelijoiden puolia pidä, kuin me itse. Eduskuntavaaleissa 2019 nuorista aikuisista äänesti noin 60 %, kun yleinen äänestysprosentti oli 71,4 %. Jotta meille opiskelijoille tärkeät asiat näkyvät ensi eduskunnassa, täytyy meidän opiskelijoiden myös äänestää.