Maanantaina aloitti yli 3000 fuksia, ja heitä on opastamassa yli 900 vapaaehtoista tuutoria. Orientaatioviikko on maagista aikaa yliopistoyhteisölle, sillä tällöin kaikkien lähes yhdeksän kuukauden suunnittelu konkretisoituu ja työ palkitaan. Uudet opiskelijat pääsevät vihdoin aloittamaan opintonsa, jonka eteen on käyty pääsykokeissa tai stressattu todistusvalinnan läpi. Tuutorit ovat puolestaan käyneet läpi haku- ja valintaprosessin, koulutukset sekä suunnitelleet syksyn toimintaa. Lisäksi yliopisto ja muut tahot ovat valmistelleet vuoden mittaan sekä fukseille että tuutoreille koulutus- ja opastusmateriaaleja.
Mielestäni on jopa hurjaa, että meillä vuosittain yli tuhat henkilöä hakee tuutoriksi silkasta halusta auttaa ja opastaa, olla mukana osana yhteisöä ja sen rakentamista, ylläpitää ja kehittää opiskelijakulttuuria sekä tutustua uusiin ihmisiin. Tämä vuosikymmenien ajan jatkunut perinne on mielestäni tamperelaisen korkeakouluyhteisön kulmakiviä, ja siitä kiitos kuuluu kaikille nykyisille ja entisille tuutoreille – me voidaan kaikki olla ylpeitä siitä minkä osana ollaan ja mitä ollaan yhdessä rakennettu.
Uusien opiskelijoiden saapuminen ja tuutorointi on valtavan kokoinen kokonaisuus yliopistoyhteisössämme. Fuksit aloittavat opintonsa täällä yli neljässäkymmenessä tutkinto-ohjelmassa, sekä lukemattomissa erilaisissa maisteriohjelmissa, joita molempia on nykyään sekä suomeksi että englanniksi. Jokaisella tutkinto-ohjelmalla ja ainejärjestöllä on tietysti omanlaisia, toisistaan hiukan poikkeavia perinteitä ja toimintatapoja. Toimintaa tehdään suuresti tietysti Tampereen kaikilla kolmella kampuksella, mutta yliopistoomme tulee uusia opiskelijoita myös mm. Porin ja Itä-Suomen kampuksille.
Ei ole harvinaista kuulla väitettä, että aikuisiällä on vaikea saada uusia kavereita. Uusien opintojen alkaminen on tähän kuitenkin usein hyvä väylä, kun samassa tilanteessa kohtaavia on niin paljon. Luoko kuitenkin tämä tietyllä tavalla ainutlaatuinen mahdollisuus tutustua niin moneen uuteen ihmiseen uudessa ympäristössä erityisen paljon paineita? Mitä jos en tästä mahdollisuudesta huolimatta löydä uusia kavereita, kaveriporukkaa tai yhteisöä, vaikka niin haluaisin? Uusien kaverisuhteiden luominen ja yhteenkuuluvuuden tunne on niin vahva tarve, että sen eteen monet ovat valmiita tekemään paljon.
Oon miettinyt sitä, että mitä tuutorointi on sen syvimmässä olomuodossaan. Onko tuutorointi ohjeistamista, opastamista ja neuvomista? Kertomista siitä minkälaisia meidän kampukset on, miten Sisu toimii tai mitä kaikkea Tampereelta löytyy? Vai onko tuutorointi sittenkin tapahtumien järjestämistä, yhteydenpitoa tai tiedottamista? Nää kaikki on tietysti asioita, jotka kuuluu tavalla tai toisella osaksi tuutorointia, mutta mun mielestä aivan tuutoroinnin ytimessä on ihmisten kohtaaminen.
Välillä on haastava järjestää toimintaa, kun me kaikki tullaan hiukan erilaisista taustoista ja kun meillä kaikilla on erilaisia toiveita, tavoitteita ja unelmia. Jokaisella meistä on vahvuutemme ja heikkoutemme. Osa tulee suoraan lukiosta, osa tulee ammattikoulusta, ja osalla puolestaan saattaa olla jo aikaisempi korkeakoulututkinto valmis. Toiset ovat asuneet koko ikänsä Tampereella, ja heillä on valmiina vahvat tukiverkostot täällä, kun taas toisilla läheiset ja kaverit ovat toisella puolella Suomea, tai maailmaa, kun taas joillakin ei välttämättä ole hyviä tukiverkostoja lainkaan. Jotkut haluavat kokea perinteiseksi koetun opiskelijaelämän juhlien aamuyön pikkutunneille pitkään, kun taas joitakin tämä ei kiinnosta lainkaan, vaan pääasiallisena kiinnostuksen kohteena voi olla vaikkapa muu opiskelijakulttuuri, tutkimus ja työelämä. Yhtä saattaa jännittää paljon uusien ihmisten kohtaaminen, kun taas toiselle hurjapäälle edes benjihyppy ei nosta sykettä.
Yllämainittujen syiden takia onkin valtavan tärkeää, että jokainen fuksi ja tuutori kohtaa toisensa ja tulee kohdatuksi juuri omana itsenään yksilöinä, mutta myös ryhmänä. Tuutoriryhmä toimii parhaiten silloin, kun kaikki saa olla porukassa mukana sillä tavalla kuin he itse haluavat, mutta kuitenkin niin että asiat tehdään yhdessä. Ryhmässä on tärkeää, että kaikki tukee, auttaa ja kannustaa toisiaan. Alkuaikoina tietysti tuutorit toimivat aktiivisina oppaina, mutta välillä myös tuutorit voivat tarvita tukea – ja nämä ovat niitä hetkiä milloin tuutoriryhmästä voi syntyä kaveriporukka.
Hyvää opintojen alkua kaikille!