Yliopistot ovat toimineen Suomessa jo useita kymmeniä vuosia ja itseasiassa vanhin yliopisto eli Helsingin yliopisto on toiminut jo useamman sata vuotta. Useiden vuosien ajan opiskelijoita on koulutettu oman alansa asiantuntijoiksi tarjoamalla tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta ja samalla heitä on kasvatettu palvelemaan isänmaata ja yhteiskuntaa. Kaikkien näiden vuosien jälkeen, mikä on opiskelijoiden rooli yliopistoyhteisössä ja varsinkin yliopiston hallinnossa?
Monet ovat kuulleet puhuttavan kolmikannasta yliopiston hallinnossa ja siitä, miten kolmikantainen toimintamalli antaa kaikille yhteisöryhmille mahdollisuuden vaikuttaa toimintaan. Kolmikanta yliopistoympäristössä tarkoittaa sitä, että yliopistoyhteisön kolme yhteisöryhmää on edustettuna erilaisissa toimielimissä. Nämä kolme ryhmää ovat yliopistolain mukaan yliopiston professorit, keskiryhmä, johon kuuluu muu opetus- ja tutkimushenkilöstö sekä muu henkilöstö ja kolmantena ryhmänä opiskelijat. Kolmikantaisesta edustuksesta on olemassa myös harvemmin nähty muoto tasakolmikanta, jolloin kaikista kolmesta yhteisöryhmästä on yhtä monta edustajaa.
Kolmikantainen toimintamalli ei aina ole ollut käytäntönä. Opiskelijaliike on jo ennen 1970-lukua ajanut uudistusta yliopistojen hallintomalliin ja opiskelijoille vahvempaa vaikutusmahdollisuutta. 1960- ja 1970-lukujen taitteessa opiskelijaliike ja muun muassa presidentti Urho Kekkonen pyrkivät edistämään kiisteltyä mies ja ääni -periaatetta. Tämän periaatteen mukaan jokaisella yliopistoyhteisöryhmiin kuuluvalla henkilöllä olisi yhtäläinen asema yliopistojen hallinnon vaaleissa. Kyseinen toimintamalli olisi tarkoittanut merkittävää mahdollisuutta opiskelijoille, sillä he ovat yliopistoissa selkeästi suurin yhteisöryhmä ja näin ollen he olisivat potentiaalisesti saaneet pääosan vallasta. Joidenkin lähteiden mukaan Tampereen yliopistolla on noin 5000 henkilöstöön kuuluvaa yhteisön jäsentä ja noin 20 000 opiskelijaa. Voimme kaikki varmasti kuvitella miten erilaiselta yliopiston hallinnolliset toimielimet näyttäisivät, jos mies ja ääni -periaate olisi tullut käytännöksi. Yllättäen tätä mallia kritisoitiin niin yliopistoissa kuin eduskunnassakin, eikä lakiesitys saanut lopulta hyväksyntää.
Kaikista yrityksistä huolimatta yliopistoilla tapahtui lopulta hallintouudistus kolmikantamalliin, jonka seurauksena kaikille yhteisöryhmille annettiin näennäisesti kolmannes äänivallasta. Myöhemmin 1990-luvun lopulla yliopistojen hallintoon tehtiin uudistus, jonka mukaan yliopistojen hallituksiin voitiin kutsua ulkopuolisia jäseniä. Hallituksessa toimivien yhteisön ulkopuolisten jäsenten uskotaan tuovan hallitukseen näkemystä kansainvälisestä toiminnasta ja eri tieteiden ja taiteiden sekä yhteiskuntaelämän ja elinkeinoelämän asiantuntemusta. Erityisesti säätiöyliopiston hallituksessa ei tällä hetkellä lain mukaan tarvitse olla yliopistoyhteisön ryhmien edustusta. Vaikka tällä hetkellä yliopistomme hallitukseen kuuluu yliopistoyhteisössämme toimivia henkilöitä, ei se välttämättä ole tilanne esimerkiksi viiden vuoden päästä. Pohdittavaksi jääkin, että onko yliopistollamme tällä hetkellä sellaiset toimintamallit, että yliopiston hallituksessa huomioidaan tarpeeksi yhteisömme eri toimijoita, jos hallituksessa ei ole yhteisöön kuuluvia jatkossa.
Mihin tämä kaikki jättää sitten opiskelijat? Hallinnon opiskelijaedustajat eli hallopedit ovat monijäsenisissä toimielimissä opiskelijoita edustavia yhteisön jäseniä. Tällä hetkellä heitä toimii muun muassa konsistorissa, sille valmistelevissa neuvostoissa, tiedekuntaneuvostoissa ja tutkinto-ohjelmien suunnitteluryhmissä. Näissä monijäsenisissä ryhmissä opiskelijoiden edustus on usein erittäin pieni verrattuna henkilöstön edustajien määrään ja tämä näkyy esimerkiksi siinä, että vain tiedekuntaneuvostoissa on tällä hetkellä tasakolmikanta, eli yhtä monta edustajaa jokaisesta kolmesta ryhmästä. Tämä tilanne ei mahdollista sitä, mitä kolmikantamallilla haettiin alun perin, eli että kaikilla yhteisöryhmillä olisi kolmannes äänivallasta.
TREYn linjapaperissa on esitetty meidän ylioppilaskuntamme näkemys hallinnon rakentumiseen: ”Yliopiston monijäsenisissä toimielimissä hallitusta lukuun ottamatta on tasakolmikantaedustus ja varajäsenet.”. Tämän lisäksi koemme, että yliopiston hallituksessa olisi huomattavaa hyötyä kolmikannan edustuksesta. Opiskelijat ovat yliopistollamme suurin ryhmä ja monesti myös käytännön toiminnasta parhaiten perillä. Vaikka jokainen opiskelija ei tiedä mitä yliopiston taloudessa tapahtuu tai mitä kaikkia päätöksiä yliopistolla tehdään, ei se tarkoita sitä, että yhteisön suurin ryhmä voidaan jättää vähemmälle huomiolle päätöksenteossa. Opiskelijoiden asiantuntemuksen ja myös muun yhteisön koulutusosaamisen tulisi näkyä selkeämmin ja tasavertaisemmin päätöksenteossa. Kuitenkin tällä hetkellä esimerkiksi konsistorissa opiskelijat ovat selkeästi aliedustettuina, kun kokoonpanossa on 8 professoria, 6 keskiryhmän edustajaa ja 5 opiskelijaa, eikä kellään varajäseniä.
Helsingin yliopiston hallitus on päättänyt tämän vuoden alussa, että jatkossa Helsingin yliopiston yliopistokollegiossa on tasakolmikanta. Tämä tarkoittaa tasavertaista edustusta keskeisellä päätöksentekopaikalla. Opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet hallinnossa ovat ottaneet ison harppauksen Helsingin yliopistossa. Helsingin yliopiston ollessa muutaman sata vuotta vanhempi kuin muut yliopistot Suomessa, tarkoittaako tämä sitä, että joudumme odottamaan vielä muutaman sata vuotta, että Tampereella pystytään pääsemään samaan tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen tilanteeseen?
Jokainen opiskelija voi olla vaikuttamassa opiskelijoiden asemaan yliopistolla. Erilaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia on huomattava määrä ja se ei tarkoita, että sinun tulee käyttää huomattava määrä aikaa siihen. Osallistuminen keskustelutilaisuuksiin, palautteen antaminen opetuksesta ja muusta toiminnasta, järjestöjen edunvalvontaan osallistuminen ja monet muut vaikuttamistilaisuudet ovat tärkeitä ja opiskelijoiden tulisi näkyä näissä paikoissa. Ylioppilaskunta ajaa opiskelijoiden asioita eteenpäin yliopistoyhteisössämme, mutta on eräs toimijoiden ryhmä, joka nostetaan liian harvoin esille: hallopedit. Hallopedit eli hallinnon opiskelijaedustajat ovat vaikuttamassa yliopistomme hallinnossa ja vievät opiskelijoiden näkemyksiä muun muassa konsistorin tietoisuuteen. He tekevät tärkeää työtä kaikkien opiskelijoiden puolesta ja ansaitsevat siitä hatun nostoja.
Hallopedeja ei ole koskaan liikaa ja monissa toimielimissä on tälläkin hetkellä paikkoja avoimena uusille toimijoille. Juuri tällä hetkellä suuntaamme ylioppilaskunnassa myös katseitamme syksyllä tapahtuvaan hallopedien megahakuun, jossa etsimme taas kaikille halloped-paikoille toimijoita tulevalle kaksivuotiselle kaudelle. Toivottavasti jokainen opiskelija pohtii omaa tilannettaan ja olisiko minusta viemään opiskelijoiden viestiä eteenpäin. Olisiko syksyllä juuri sinun hetkesi hakea hallopediksi? Me opiskelijat voimme vaikuttaa yliopistomme toimintaan, mutta mikäli kukaan ei vie ääntämme eteenpäin, ei kukaan tule sitä koskaan kuulemaan.
Lisätietoa halloped-toiminnasta ja hallopediksi hakemisesta löydät TREYn sivuilta.